Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla köyhä lapsuus, mutta myöhemmin olet vaurastunut
16.04.2024 |
Elätkö edelleen nuukasti, vai nautit nyt kun siihen on taloudellisesti mahdollisuus?
Sekä mun vanhemmilla, että appivanhemmilla tämä tilanne. Mun vanhemmat nuukailee edelleen. Aivan raivostuttavaa, miten vaikeaksi elämänsä tekevät kun rahaa ei uskalla käyttää. Mun äidin eläkkeestä jää 1000e joka kk säästöön, silti ei voi taksia käyttää vaan mua soitetaan kyytimään.
Anoppi taas ei säästele ja nauttii elämästä. Ja jakaa sitä lapsilleenkin. Esim just kun oli puhetta veden säästämisestä, sanoi ettei hänellä lapsuudessa ollut juoksevaa vettä ja sit kun oli niin vain kylmää. Nyt ei todellakaan vedestä pihistele.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri, joka eli todella köyhän lapsuuden. Nyt aikuisena käyttää rahaa vain itseensä ja mieheensä. Lapsensa saavat elää ihan yhtä köyhän lapsuuden kuin hän aikanaan. Tuntuu jotenkin karulta noiden lasten kannalta. Esim. viime kesänä kävivät lasten kanssa lomalla leirintäalueella jossain hevonkuusessa. Miehensä kanssa kävivät sitten kahdestaan kahden viikon luksuslomalla Amerikassa. Lapsille ostetaan kauheita rytkyjä vaatteiksi ja vanhemmat kulkevat viimeisen päälle merkkivaatteissa. Lapset saavat harrastaa vain ilmaiseksi, mutta vanhemmilla on kalliita harrastuksia. Perusteluna tälle kaikelle, että ihan hyvä hänestäkin tuli, vaikka ei saanut mitään lapsena. Ja että lapset voivat hankkia kaiken haluamansa sitten aikuisena.
Itse en jotenkin voisi pitää noin räikeän eritasoista elintasoa itselläni ja lapsillani.
Elän itse nuukasti mutta perheelle voin antaa/maksaa kaiken mihin rahat riittää.
Inhoan turhaa kuluttamista, en käytä palveluita, en osta krääsää koskaan, vaatteita tai kosmetiikkaa vain todelliseen tarpeeseen mutta matkustamme paljon ja ostimme talon etelästä itseämme, perhettä ja ystäviä varten. Ainoa luksus mihin käytetyt rahat ei ole menneet koskaan hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka eli todella köyhän lapsuuden. Nyt aikuisena käyttää rahaa vain itseensä ja mieheensä. Lapsensa saavat elää ihan yhtä köyhän lapsuuden kuin hän aikanaan. Tuntuu jotenkin karulta noiden lasten kannalta. Esim. viime kesänä kävivät lasten kanssa lomalla leirintäalueella jossain hevonkuusessa. Miehensä kanssa kävivät sitten kahdestaan kahden viikon luksuslomalla Amerikassa. Lapsille ostetaan kauheita rytkyjä vaatteiksi ja vanhemmat kulkevat viimeisen päälle merkkivaatteissa. Lapset saavat harrastaa vain ilmaiseksi, mutta vanhemmilla on kalliita harrastuksia. Perusteluna tälle kaikelle, että ihan hyvä hänestäkin tuli, vaikka ei saanut mitään lapsena. Ja että lapset voivat hankkia kaiken haluamansa sitten aikuisena.
Itse en jotenkin voisi pitää noin räikeän eritasoista elintasoa itselläni ja lapsillani.
En pystyisi olemaan tuollaisen ku*pään kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Missäs kaikki 60+ ikäiset nyt on?
Täällä ollaan, sain perinnön ja ihan huolella käytän rahaa ja panostan itseeni, kampaaja, jalkahoito, vaatteet ym. mitä niitä hautomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs kaikki 60+ ikäiset nyt on?
Täällä ollaan, sain perinnön ja ihan huolella käytän rahaa ja panostan itseeni, kampaaja, jalkahoito, vaatteet ym. mitä niitä hautomaan.
Kummeli: Perintöä odotellessa. Mulla yksi tuttu oli samanlainen, kulki koko ikänsä lumpuissa ja köyhäili, kun ei viitsinyt mitään tehdä elämälleen, koska anopilta oli tulossa osakehuoneisto perinnöksi. Sitten kaverin ollessa kuusikymppinen anoppi vihdoin kuoli. Nyt elää kituuttaa pienellä eläkkeellä, kun tulot oli aina niin pienet, mutta voi sitä onnea, kun perintö vihdoin tuli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mutta köyhän vanhuuden olen elänyt jo 15v.
Synnyin varakkaaseen perheeseen ja menestyin nuorena aikuisena helposti. Sitten tuntui oudolta kun muut eivät menestyneet ja saaneet miljoonien rantatonttia ihan tosta noin vain.
Sattumalta menetin kaiken aika rytäkällä. Se oli kova paikka. Toki vähän jäi mutta ne on mennyt aikojen satossa ihan normaaleihin menoihin. Jäi vähän isompi puskurirahasto, niin voisi sanoa.
Menetin kaiken. Vaimoni totesi että älä huoli. Olet niin mainio kaveri ja veikkonen että kerran menestyit niin menetyt uudestaankin. Ilahduin vaimoni sanoista ja näin sen oikeaksi. Eihän menestymiseni ja kova työ voi olla pelkkää onnea.
Mutta nyt eronneena ja peeaana täytyy todeta, että vaimonkin usko loppui samalla tavoin kuin rahatkin.
Nyt uskon että ihmisikä ei kyllä välttämättä riitä siihen että voisi onnistua edes yhtä kertaa. Ihmisen elämä on niin lyhyt.
Jos ihminen eläisi tuhatvuotta, niin takulla menestyisi jos eläisi säästäväisesti.
Minä kehoitan kaikkia köyhiä elämään täysiä joka päivän ja älkää säästäkö. se on rikkaiden huiputusta.
Säästäväisyys on opittu jo lapsena ja sitä tapaa voi viedä yli sukupolvien.
Raamatussa on kertomus tuhlaajapojasta joka palasi kotiinsa pitkän rundin jälkeen PA, ja silti teurastettiin lammas ja pidettiin hipat.
Säästäjäpoikaa ei koskaan juhlittu samoin. Epistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana rilluttelin, koska arvelin, ettei jalka vanhempana välttämättä nouse. Nyt jää 2/3 palkasta säästöön eikä minulla mihinkään luksukseen rahaa kulu. Syön kyllä laadukkaasti kotiruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs kaikki 60+ ikäiset nyt on?
Täällä ollaan, sain perinnön ja ihan huolella käytän rahaa ja panostan itseeni, kampaaja, jalkahoito, vaatteet ym. mitä niitä hautomaan.
Molemmat vanhemmat vielä elossa ja hyväkuntoisia, vaikka lähes 9-kymppisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun vanhempani mitään köyhiä olleet. Varakkaista suvuista molemmat.
YO-kirjoitusten jälkeen mietin, menenkö opiskelemaan arkkitehtuuria tai Hankenille kauppaoppia
Ruotsin kieltä osaan ja siksi valitsim arkkitegtuurin
Mulla oli köyhä lapsuus, enkä ole oppinut pois säästäväisistä elämäntavoista myöhemminkään. Kahviloissa on tosi vaikea käydä, ja tykkään etäpäivistä siksikin, ettei tarvi tuhlata työpaikkaruokailuun. Lapsille ostan kyllä kaiken mitä tarvitsevat ja heillä on harrastuksia, itse vähän aristelen maksaa uimahallikeikasta. Palkasta jää joka kuukausi tonni ylimäääräistä, se menee sijoituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka eli todella köyhän lapsuuden. Nyt aikuisena käyttää rahaa vain itseensä ja mieheensä. Lapsensa saavat elää ihan yhtä köyhän lapsuuden kuin hän aikanaan. Tuntuu jotenkin karulta noiden lasten kannalta. Esim. viime kesänä kävivät lasten kanssa lomalla leirintäalueella jossain hevonkuusessa. Miehensä kanssa kävivät sitten kahdestaan kahden viikon luksuslomalla Amerikassa. Lapsille ostetaan kauheita rytkyjä vaatteiksi ja vanhemmat kulkevat viimeisen päälle merkkivaatteissa. Lapset saavat harrastaa vain ilmaiseksi, mutta vanhemmilla on kalliita harrastuksia. Perusteluna tälle kaikelle, että ihan hyvä hänestäkin tuli, vaikka ei saanut mitään lapsena. Ja että lapset voivat hankkia kaiken haluamansa sitten aikuisena.
Itse en jotenkin voisi pitää noin räikeän eritasoista elintasoa itselläni ja lapsillani.
Olen viettänyt köyhän lapsuuden. Oman onneni olen tehnyt valmistumalla suvun toiseksi ylioppilaaksi ja edelleenkin ainoaksi korkeakoulutetuksi. Avioerosta huolimatta talo, auto ja kaikki muukin on ikiomaa ja kokonaan maksettu.
Lapselleni olen jakanut maallista hyvää, ja vaikka hänellä ei ollutkaan jokaista maailman härpätintä, sai hän käytännössä kaiken mitä osasi toivoa. Nyt, 20-vuotiaana, hänellä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta eikä siitä, että kannattaisi opiskellakin, ettei tarvitsisi isän delattua elää valtion vähäisillä almuilla. Vähän lapsilleen antavat saattavat sittenkin olla fiksumpia kuin esimerkiksi minä.
En todellakaan elä, olen korviani myötä täynnä nuukailua. Tosin fiksu olen kyllä rahan kanssa, sijoitan ja ostan kyllä mielelläni tarjouksestakin, mutta mitään huonolaatuista en osta ja esim. ruokaa ostan vain luomuna.
Tuhlaan liikaakin, rahat ei välttämättä riitä koko kuukaudeksi.