Lue keskustelun säännöt.
Unenomainen haaveilu, rinnakkaistodellisuus, tyhjyyden kokemus - onko minulla autismin kirjoa vai ovatko nämä dissosiaatiohäiriötä?
14.04.2024 |
Olen työssäkäyvä perheenäiti, koskaan ei ole psyyken diagnoosia ollut, ei lääkitystä tms. Normaalilla älyllä varustettu, ystäviäkin on jonkin verran.
Olen lapsesta asti ollut haaveileva. Elin lapsuuteni vaihdellen olotilaa arkikokemuksen ja sadunomaisen rinnakkaismaailman välillä. Ehkä pakenin mielessäni perheen ristiriitoja unenomaiseen maailmaan?
Pystyn sekunnissa vaihtamaan siihen, jollain lailla autistiseen maailmaan. Siinä on maisemia, värejä, idoiden maailmaa, ehkä historian havinaa. Jos näen auringonsäteen vaikka männyn rungossa, alan miettiä 50-lukua ja sodanjälkeistä Suomea.
Siinä maailmassa ei ole ihmisiä ja sosiaalisuutta, on vain kuvia, ideoiden maailmaa, unenomaisuutta. Kun havahdun siitä, mun pitää saada arjen reaalitilanteesta ja ihmisten välisestä sosiaalisesta tilanteesta kiinni.
Olen tajunnut, että se haavemaailma erkaannuttaa mua reaalimaailmasta, ihmisten tunneilmaston kokemisesta ja tilannetajusta. Se on pehmeä, mutta petollinen olotila joka rappeuttaa.
Onko muilla tätä? Ja miltä tämä kaikki kuulostaa?
Kommentit (6)
Ap jatkaa...se tyhjyyden kokemus ei ole samanlaista kuin jos vaikka elämässä olisi puutteita, esim. olisi työtön. Se on osittain sitäkin kokemusta, mutta kuvailisin sitä aavistuksen ehkä autistiseksi tyhjyydeksi.
Se on kuin kaunis, taiteellinen unimaisema vailla lämpöä, ihmisten läsnäoloa ja merkityksellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haaveilu tai päiväunelmointi ole häiriötila. Jokin arjessasi on niin kuormittavaa, että psyyke on luonut tällaisen lepo- ja pakopaikan.
Jos tällaista on ollut jo lapsena, oli jokin lapsuudessasi niin kuormittavaa että jouduit pakenemaan sitä fantasiamaailmoihin.
Nämä ovat vain psyyken selvytymiskeinoja kuormittavissa tilanteissa.
Tuo ei liity autismiin mitenkään.
Joku itsesuojelureaktio? Pois todellisuudesta koska se kuormittaa? Defenssi?
Vierailija kirjoitti:
Many Worlds ja Hugh Everett. Myös Sean M Carroll. Katso Arvin Ash kanavalta lisää.
Tuo Arvin Ash on joku avaruustyyppi...en tiedä. 😅 Eikä kvanttifysiikkaa...
Pistäisin itse tämän lievän autismin, ADD:n tai ehkä disson piikkiin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ei haaveilu tai päiväunelmointi ole häiriötila. Jokin arjessasi on niin kuormittavaa, että psyyke on luonut tällaisen lepo- ja pakopaikan.
Jos tällaista on ollut jo lapsena, oli jokin lapsuudessasi niin kuormittavaa että jouduit pakenemaan sitä fantasiamaailmoihin.
Nämä ovat vain psyyken selvytymiskeinoja kuormittavissa tilanteissa.
Kiitos arviostasi Saatat olla oikeassa. Lapsuuden perheessäni ja vanhemmillani oli päivittäin rajuakin riitelyä. Vaikka en ollut riidan keskiössä, niin uskon unenomaisen maailman olleen psyyken keino.
Ehkä myös himpun verran ADD:ta on meillä geeneissä, sehän tekee myös taiteellistakin ajattelua ja haaveilua.
Many Worlds ja Hugh Everett. Myös Sean M Carroll. Katso Arvin Ash kanavalta lisää.