Kaipaan lapsuuden tunnetta

Mulle tuo iskenyt nyt keski-iässä, kun olen tajunnut sen että ei minusta tullutkaan mitään, ja enää ei ole syytä siihen toiveikkuuteen, että onhan tässä aikaa kehittyä ja muuttua ja aloitttaa alusta. Vielä kolmekymppisenäkin oli sitä, uskoa ja toivoa että ehkä asioita joita haluan kuten parisuhde, lapset, oman alan löytyminen, tapahtuu, että harva asia on vielä mahdotonta. Mutta kun se lähestyvä luku on 50, niin tietää ettei mitään tällaisia uusia alkuja enää tule, että se pitäisi vaan rämpiä hautaan asti tässä samassa paskassa, yksinäisenä ja tyytymättömänä, ja ainoa mitä odottaa on kehon jatkuva rappeutuminen iän myötä.