Appelsiinin kolumni! Kiusattuun/kiusattuihin yritetään nyt kovasti vedota!
Vaikka tässä vetoomuksessa tarkoitetaan hyvää , kiinnitin loppusanoihin huomion.
"Ja kolmas asia. Tiedätkö: se menee ohi. Se ihan oikeasti menee ohi. Älä ymmärrä väärin. En halua vähätellä kiusaamista ja sitä, miltä sinusta kenties nyt tuntuu. Ymmärrän senkin, että kiusaamisesta voi mahdollisesti jäädä elämänmittaisia traumoja, joita on myöhemmin syytä käsitellä. Mutta haluan vakuuttaa sinulle, että itse kiusaaminen oikeasti loppuu joskus. Sitä voi olla vaikea juuri nyt uskoa, mutta niin siinä käy."
"Jonain päivänä sinäkin katsot taaksepäin ja tajuat, että se kaikki on ohi. Kaukana takana. Et ehkä enää edes muista kaikkien kiusaajiesi nimiä."
"Sen sijaan sinä, sinä olet siinä. Ja elämä se on usein kaunista ja aina elämisen arvoista."
Kyllä, se menee ohi, koska , et ole enää tässä maailmankaikkeudessa sitä havaitsemassa.
Kyllä, kiusaaminen loppuu siihen paikkaan, kun sinussa ei enää henki pihise.
Jonain päivänä et ole katsomassa taaksepäin ja näkemässä, että kaikki on ohi, koska olet jo enkelinä taivaassa enkä siksi ole enää muistamassa kiusaajieni nimiä.
https://www.is.fi/uutiset/art-2000010337850.html
Miksi nyt, juuri nyt, vain kiusattu saa ns. torua, neuvoja, mitä se auttaa?
Aikuisiin ihmisiin tässä pitää vaikuttaa ja vedota! Kiusaaminen pitää saada loppumaan tai ainakin kiusaamiseen pitää puuttua niin, ettei tälläisiä väkivallan tekoja enää pääse tapahtumaan, jossa joku menettää henkensä tai vammautuu.
Kommentit (21)
No olisi tuo teksti varmaan minuakin voinut rohkaista tai auttaa aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhyy appelsiini! Älä kosta kiusaajalle!
Juuri tälläisiä kiusaajia on tämä palsta täynnä.
Jotkut lopettaa kiusaamisen aikuisuuden kynnyksellä, jotkut jatkaa hamaan loppuun saakka ja ne lötyvät siinä välissä työpaikoilta ja asuinrakennuksista kiusaamassa naapureitaan sen jälkeen , kun uraputki on taputeltu loppuun.
Kun aikuinenkaan ei rohkene mennä kertomaan kiusaamisesta kenellekkään niin miten sitten lapsi?
Kiusattu.lue appelsiinin kirjoitus niin voit paremmin.
Nyt pitäisi aloittaa kamppanjointi vetoomus kiusatuille otsikoin, " Kiusattu, mene kertomaan kiusaamisesta aikuiselle nyt!"
Iltasanomat tai iltalehti ei ole oikea kanava yrittää saa kiusatut lukemaan vetoomuksia, vaan se somekanava missä nuoret liikkuu.
Ei ole mitään poliittista tahtoa puuttua kiusaamiseen. Ennen kiusaaja jätettiin edes jälki-istuntoon pariksi tunniksi koulun jälkeen jos kiusasi. Kyllä se vähän jarruttaa!
Ei tuo tule ikinä muuttumaan.ei tarvitse kuin katsoa eduskunnan kysely tuntia .siellä "aikuiset" ovat toistensa kimpussa. Työpaikoilla kiusaaminen on arkipäivää. Suomalaiset voivat todella huonosti.
Kiusaajiin ei kannata vedota koska ei ne MITÄÄN tajua tyhmiä kun ovat.
Kiusaaminen EI MENE OHI. Sama jatkuu vielä 50 vuotiaana. Nyt kuviossa on nimittäin Luokkakokoulkset ja se keitä sinne kutsutaan ja keitä ei. Tietty kaveriporukka (usein juuri ne kiusaaja jengit) alkaa järjestää niitä ja yhdessä sopii keitä ei kutsuta jne. Näin on tapahtunut jatkuvasti. Syrjitään ja jätetään pois kiusallaankin ne "ei niin sosiaaliset" tapaukset, tai, jotka ei ole juuri heihin olleet tekemisissä- no ei tietenkään koska ne oli juuri heidän kiusaajiaan.
Jonkin verran pitää myös kiusaamista sietää, koska elämä ei ole pelkkää kohteliasta kommunikointia eikä pyyteetöntä auttamista.
Ihmiset on erilaisia, joku pystyy verbaaliseen sananvaihtoon ja jollain puhuvat nyrkit. Kotoa lähtee kasvatus, erilaisten ihmisten sieto/hyväksyminen ja itsekunnioitus ja se, että osaa tarvittaessa puolustaa itseään.
Mikään väkivalta ei tietenkään ole hyväksyttävää, näkeehän sen jo maailmassa käytävistä sodista.
Tuohan on ihan paskapuhetta. Minua kiusattiin koulussa. Siitä on aikaa yli 40 vuotta. Olen kärsinyt siitä ikäni enkä ole vieläkään unohtanut.
Päättäjiin sillä koetetaan vedota jotta saataisiin lisää rahaa lasten hyysäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen EI MENE OHI. Sama jatkuu vielä 50 vuotiaana. Nyt kuviossa on nimittäin Luokkakokoulkset ja se keitä sinne kutsutaan ja keitä ei. Tietty kaveriporukka (usein juuri ne kiusaaja jengit) alkaa järjestää niitä ja yhdessä sopii keitä ei kutsuta jne. Näin on tapahtunut jatkuvasti. Syrjitään ja jätetään pois kiusallaankin ne "ei niin sosiaaliset" tapaukset, tai, jotka ei ole juuri heihin olleet tekemisissä- no ei tietenkään koska ne oli juuri heidän kiusaajiaan.
Niin, mitä sitten? Aikuisena voi tuollaisille vaan kohauttaa hartioitaan ja ajatella, että siinähän juhlitte. Olin minäkin kouluaikana sivussa luokan kaveriporukasta, mutta mitä sitten? Introverttina en kaipaa mitään laumaa, jossa pitäisi toimia sen sääntöjen mukaisesti. En vaivaa päätäni 50 vuotta sitten tapahtuneilla asioilla, vaan elän elämääni omien sääntöjen mukaan. Ekstrovertit tietty kärsii, jos ei ole ryhmää missä toimia ja esiintyä.
Ulla Appelsin kehottaa kertomaan asiasta koulussa tai vanhemmille. Ongelma onkin siinä, että vaikka kerrotaan, ei koulu: ei rehtori, ei opettaja eikä oppilashuoltoryhmä tee mitään asialle. On Kivakoulu-liturgiaa, joka on ihan yhtä tyhjän kanssa. Uskomattomin rehtorin reaktio oli lähettää kiusatulle oppilaalle kortti tekstillä "Olet kiva". Rehtorit usein vähättelevät kiusaamista, koska pelkäävät koulun ja varsinkin oman maineen ja urakehityksen puolesta. Juhlapuheissa sitten lässytetään, miten "hyvä henki" meidän koulussa on.
Appelsin on (ikävä kyllä) sukunimi. Appelsiini on hedelmä.
Ei se ohi mene, turha valehdella. Samankaltaiset kiusaajat ovat vastassa jatko-opinnoissa ja myöhemmin armeijassa, työelämässä, harrastuksissa, , baareissa ja yökerhoissa, snägäörijonossa, lähikaupassa, liikenteessä, yhdistyksissä, poliittisissa puolueissa,..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen EI MENE OHI. Sama jatkuu vielä 50 vuotiaana. Nyt kuviossa on nimittäin Luokkakokoulkset ja se keitä sinne kutsutaan ja keitä ei. Tietty kaveriporukka (usein juuri ne kiusaaja jengit) alkaa järjestää niitä ja yhdessä sopii keitä ei kutsuta jne. Näin on tapahtunut jatkuvasti. Syrjitään ja jätetään pois kiusallaankin ne "ei niin sosiaaliset" tapaukset, tai, jotka ei ole juuri heihin olleet tekemisissä- no ei tietenkään koska ne oli juuri heidän kiusaajiaan.
Niin, mitä sitten? Aikuisena voi tuollaisille vaan kohauttaa hartioitaan ja ajatella, että siinähän juhlitte. Olin minäkin kouluaikana sivussa luokan kaveriporukasta, mutta mitä sitten? Introverttina en kaipaa mitään laumaa, jossa pitäisi toimia sen sääntöjen mukaisesti. En vaivaa päätäni 50 vuotta sitten tapahtuneilla asioilla, vaan elän elämääni omien sääntöjen mukaan. Ekstrovertit tietty kärsii
No aika moni haluaa kuitenkin tavata niitä MUITA, jotka ei kiusanneet. Esim. meidän luokalla oli pari kiusaaja tapausta, en heitä halua nähdä, mutta ne muut kyllä mielelläni.
No, turha toivoa koska nämä kiusaajat on keskeisenä näissä järjestäjissä, ja sopivasti "unohtaa" tai "ei löydetty vaikka etittiin sua" ne joita eivät halua pilaamaan heidän biletys-/juoru-iltaa. Näitä "unohdettuja" on jo aikamoinen joukko, vaikka joka ikinen löytyy luokkakuvista ym.
Kiusaamisesta ei pääse eroon missään enään, kaupoissakin myyjät tekevät asiakkailleen kiusaa!
Yhyy appelsiini! Älä kosta kiusaajalle!