Kuinka päihderiippuvainen ei itse näe ongelmaansa?

Moni näkee. Mutta ei kai kukaan tarpeeksi sekaisin oleva ole selkeä ajatuksiltaan. Osa odottaa apua, esimerkiksi keskusteluapua ja lääkärin ohjeita vieroitukseen. Riippuu ihan henkilöstä mitä haluaa.

Ihmisen mieli on siitä ihmeellinen kapistus, että suojelee tietoisuutta siltä mitä se ei ole kykenevä ottamaan vastaan. Tämä esimerkiksi myös silloin, kun muistaa vaikkapa vasta aikuisena seksuaalisen hyväksikäytön.

Lienee osa taudinkuvaa. Läheisellä myös sama tauti mutta ei ollut eikä päässyt noin pahaksi. Ei vuosiin nähnyt mitään ongelmaa eikä uskonut kun yritettiin kertoa että touhu koskettaa muitakin. Vaan ihme tapahtui, yhtäkkiä asia tavallaan kirkastui hänelle ja korkki meni kiinni. Pysynyt jo 3 vuotta. 

Niin ihmisen mieli toimii.

Uskoisin että näkee kyllä mutta taudinkuvaan kuuluu kieltäminen, siis itsepetos. Muutenhan pitäisi lopettaa se juominen eli toimia järkevästi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mieli on siitä ihmeellinen kapistus, että suojelee tietoisuutta siltä mitä se ei ole kykenevä ottamaan vastaan. Tämä esimerkiksi myös silloin, kun muistaa vaikkapa vasta aikuisena seksuaalisen hyväksikäytön.

Tämä.

Lisäksi moni on valmis lopettamaan vasta siinä vaiheessa, kun kokee, ettei saa juomisesta enää mitään hyvää irti. Ulospäin tilanne voi näyttäytyä kaoottisena: on rattijuoppoustuomioita, työpaikan menetyksiä, avioeroja, pahimmillaan asunnottomuutta. Mutta niin kauan, kun alkoholisti saa alkoholista edes häviävän pienen murusen jotain positiivista elämäänsä, ei tilanne tule muuttumaan.

Tosin sitten, kun joku on valmis lopettamaan, tapahtuu se nopeasti ja ehkä yllättäenkin. Ne tajuntaan osuvat hetket eivät aina ole totaalisia pohjakosketuksia. Se voi olla jokin periaatteessa aivan arkinen tilanne, jossa äkkiä tajuaa, että ei helvetti, en voi jatkaa enää tätä rataa. Että se on loppu nyt.

Käy lukemassa päihdelinkistä miksi.

Koska aivot tuhoutuvat.

Jos se juominen ei ole ongelma itse juopolle, mutta hänen läheisilleen on, niin läheisten pitää tehdä omat ratkaisunsa ja pelastaa itsensä. Mutta juoppoa on käytännössä mahdotonta pakottaa lopettaa juominen. Se ei onnistu ikinä.

Tuttu mies juo siksi, kun se on se ainut pakokeino ahdistusta vastaan. Hän ei kestä todellisuutta. Sinne pulloon pääsee aina turvaan.

Ja syy päihteillä läträämiseen on aina muissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen mieli on siitä ihmeellinen kapistus, että suojelee tietoisuutta siltä mitä se ei ole kykenevä ottamaan vastaan. Tämä esimerkiksi myös silloin, kun muistaa vaikkapa vasta aikuisena seksuaalisen hyväksikäytön.

Tämä.

Lisäksi moni on valmis lopettamaan vasta siinä vaiheessa, kun kokee, ettei saa juomisesta enää mitään hyvää irti. Ulospäin tilanne voi näyttäytyä kaoottisena: on rattijuoppoustuomioita, työpaikan menetyksiä, avioeroja, pahimmillaan asunnottomuutta. Mutta niin kauan, kun alkoholisti saa alkoholista edes häviävän pienen murusen jotain positiivista elämäänsä, ei tilanne tule muuttumaan.

Tosin sitten, kun joku on valmis lopettamaan, tapahtuu se nopeasti ja ehkä yllättäenkin. Ne tajuntaan osuvat hetket eivät aina ole totaalisia pohjakosketuksia. Se voi olla jokin periaatteessa aivan arkinen tilanne, jossa äkkiä tajuaa, että ei helvett

Juuri näin. Ja eihän alkoholisti voi tosiaan läheisilleen myöntää että on ongelma koska se tarkoittaisi sitä että pitäisi lähteä hoitoon/yrittää lopettaa. Ei myöskään tajua että esim. parisuhde ja työ lähtevät kyllä lopulta, ei vaan kykene edes ajattelemaan sellaista vaihtoehtoa, menetykset tulevat täytenä shokkina.

Suomessa todellakin tarvittaisiin ihme, että saataisiin alkoholismi loppumaan tai edes vähenemään. En tiedä mikä logiikka saisi alkoholistin itsensä arvostamaan selvää elämää ja valitsemaan sen.

Alkkis haluaa katsos täysin epäloogisesti sekä syödä että säästää kakun. Haluaa siis jatkaa juomista ja haluaa myös ettei mikään muutu juomisen vuoksi, mikä on tietysti mahdottomuus. Etenevä sairaus, jos pystyi vuosi sitten hoitamaan työnsä ei enää parin vuoden kuluttua pystykään jnejne

Ihminen on itsepetoksen mestari. Syy löytyy aina muista ja olosuhteista. Juuri koskaan ongelmaisella ei omasta mielestään ole ongelmaa. Ongelma on hänen ympäristöllään. Hän käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy nyt, mutta se on tilapäistä, ja johtuu juuri niistä ympäröivistä ihmisistä, jotka eivät ymmärrä hänen "tilannettaan", sekä olosuhteista. 

Jos muut vain ymmärtäisivät muuttua, niin asiat korjaantuisivat hetkessä. Mutta kun ei, niin ei. Monesti yritetty.

Vierailija kirjoitti:

Lienee osa taudinkuvaa. Läheisellä myös sama tauti mutta ei ollut eikä päässyt noin pahaksi. Ei vuosiin nähnyt mitään ongelmaa eikä uskonut kun yritettiin kertoa että touhu koskettaa muitakin. Vaan ihme tapahtui, yhtäkkiä asia tavallaan kirkastui hänelle ja korkki meni kiinni. Pysynyt jo 3 vuotta. 

Päihdesairaus on siitä hirveä, että 3 vuotta ei ole mitään. Redrama retkahti kymmenen vuoden jälkeen. Tai joku Karalahti oli vuosia ilman, mutta nyt mennään taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienee osa taudinkuvaa. Läheisellä myös sama tauti mutta ei ollut eikä päässyt noin pahaksi. Ei vuosiin nähnyt mitään ongelmaa eikä uskonut kun yritettiin kertoa että touhu koskettaa muitakin. Vaan ihme tapahtui, yhtäkkiä asia tavallaan kirkastui hänelle ja korkki meni kiinni. Pysynyt jo 3 vuotta. 

Päihdesairaus on siitä hirveä, että 3 vuotta ei ole mitään. Redrama retkahti kymmenen vuoden jälkeen. Tai joku Karalahti oli vuosia ilman, mutta nyt mennään taas.

Karalahti ei koskaan tehnyt juomisen syille mitään eikä koskaan edes tunnustanut olevansa alkoholisti. Sellaiset retkahtaa aina ennemmin tai myöhemmin. Redrama taas retkahti sen 10v jälkeen mikä alkaa olla jo aika harvinaista, siis se että noin pitkän ajan jälkeen aloittaa uudestaan juomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienee osa taudinkuvaa. Läheisellä myös sama tauti mutta ei ollut eikä päässyt noin pahaksi. Ei vuosiin nähnyt mitään ongelmaa eikä uskonut kun yritettiin kertoa että touhu koskettaa muitakin. Vaan ihme tapahtui, yhtäkkiä asia tavallaan kirkastui hänelle ja korkki meni kiinni. Pysynyt jo 3 vuotta. 

Päihdesairaus on siitä hirveä, että 3 vuotta ei ole mitään. Redrama retkahti kymmenen vuoden jälkeen. Tai joku Karalahti oli vuosia ilman, mutta nyt mennään taas.

Minusta tuo ei ole rakentava lähestymistapa raitistumiseen, että kolme vuotta selvänä ei muka olisi "mitään". Osa retkahtaa, kuten kävi mainitsemillesi Redramalle ja Karalahdelle. Vähintään yhtä iso osa pysyy kuitenkin erossa päihteistä. Sillä, että halu raitistua on kummunnut aidosti itsestä, on paljon merkitystä. En tunne Karalahtea mutta veikkaan, että esimerkiksi hän ei sisimmässään ole ehkä halunnut täysin eroon päihteistä. Totta kai retkahtamiselle on silloin isompi riski, jos päihteet on lopettanut lähinnä ulkoisten tekijöiden vuoksi.

Jos haluatte tukea päihderiippuvuudesta toipuvia läheisiänne, niin lakatkaa maalaamasta piruja seinille. Jos ette siihen pysty, niin pitäkää etäisemmät välit heihin. Myös päihderiippuvuudesta eroon pyrkivä ansaitsee ympärilleen ihmisiä, jotka oikeasti uskovat häneen. Muiden harrastamasta retkahtamisen odottelusta voi pahimmillaan tulla itseään toteuttava ennuste.

Isäni, joka kuoli joitain vuosia sitten 79-vuotiaana, ei ikinä tunnustanut olevansa alkoholisti. Kuoli viinaan.