Tiedättekö tai tunnetteko kateellisten vanhempien lapsia, joista kukaan ei ole kateellinen?

Kumulatiivisuus rules näissä jutuissa. Valitettavasti.

Hah, tiedän yhden perheen jonka naapureiksi muutti hyvin varakas perhe ja se näkyi selvästi ulospäin paitsi että he eivät kehuskelleet varallisuudellaan mutta oli kalliita autoja pihalla jne. Kateellinen perhe joutui muuttamaan tämän takia pois. 

Pirre Kaasinen (Fakta homma): "Ja niilläkin kun on sitä rahaa niin helvetisti!"

Vierailija kirjoitti:

Hah, tiedän yhden perheen jonka naapureiksi muutti hyvin varakas perhe ja se näkyi selvästi ulospäin paitsi että he eivät kehuskelleet varallisuudellaan mutta oli kalliita autoja pihalla jne. Kateellinen perhe joutui muuttamaan tämän takia pois. 

Voi reppanoita. Kateus on niin turhaa ajanhukkaa.

Mun äitini on kaikille kateellinen. Mutta minä en ole.

En vietä aikaa kateellisten kanssa. Eivät ole mitenkään hyvää seuraa ja valitsen seurani tarkkaan.

Lapsellani on kaveri, joka on aina ja kaikesta kateellinen. En tunne vanhempia ollenkaan, mutta tämän lapsen sisko on ihan tavallinen eikä kadehdi kaikkea. Uskonkin, että kateus on osittain luonteenpiirre.

Tiedän. Luulen, että nimenomaan vanhemman katkeruus ja kateus on aiheuttanut sen, että lapsi ei aikuistuttuaan missään nimessä ole halunnut olla sellainen. 

Voiko kateudesta parantua?

Olisin aina halunnut olla Constance Bennett.

Tiedän ja olen siitä todella hyvilläni.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ja olen siitä todella hyvilläni.

Sinä?

Siskoni on meidän katraasta ainoa kateellinen. En ole koskaan tajunnut mistä se sen löysi

Serkku. Ei ymmärrä, mistä vanhempiensa kateellisuus kumpuaa. Ovat näitä "maksan satasen, ettei naapuri tienaa viittäkymppiä" ihmisiä, kuten serkku aina vitsailee. 

Tiedän. Itseni. Äitini oli kateellinen. Itsestäni kateellisuus on karsiutunut elämän myötä pois. Nuorena kadehdin ihmisiä, jotka pääsivät kouluttautumaan ammattiin, johon olisin itse halunnut. Elämä kuitenkin koulutti vastoinkäymisten myötä, enkä nykyisin ole enää kateellinen mistään. Päinvastoin olen iloinen siitä, että moni on saavuttanut elämässään asioita, joihin itsellä ei ole ollut mahdollisuutta. Heidän menestymisensä ei ole minulta pois. Olen hyväksynyt sen, että olen pitkäaikaissairas, ja siksi moni normaali asia ei ole minulle mahdollista.

Luulen tietäväni.