Talo yhteen vai kahteen kerrokseen?
Kertokaas kokemuksia, mietteitä puoleen ja vastaan, kannattaako isohko omakotitalo (n. 200 m2) rakentaa yhteen vai kahteen tasoon?
Itsellä tulee mieleen, että ainakin portaat vievät neliöitä molemmista kerroksista, eli miinus kahdelle tasolle. Toisaalta kaksi kerrosta vie vähemmän pinta-alaa tontista eli plussaa. Ja kaksikerroksinen taitaa olla lämpötaloudellisempikin. Toisaalta olisi kätevää, että kaikki olisi samassa tasossa eikä tarvitsisi rampata portaissa.
Entäpä, jos koti on kaksikerroksinen, yläkertaan tulee helposti jokin aula portaikon yläpäähän. Hyvä vai huono?
jne.
Kommentit (8)
ja portaisiin tottui kuukaudessa, en koe mitenkään rasittavaksi niissä kulkea. Ei edes huomaa eroa onko niitä vai ei.
ja peppu vaan pienenee mitä enemmän niissä kuljet
ei niitä portaita jaksa kukaan rampata ylös alas. Sitten kun tulee vanhaksi tai polvivaivaiseksi tai joutuu pyörätuoliin tai murtaa jalkansa, niin siinä sitä sitten ollaan hätää kärsimässä.
Olisi kurjaa kipsijalassa kiipeillä kerroksesta toiseen.
Nyt kun olen jalka paktetissa olen tosi kiitollinen siitä että pystyn liikkumaan kotona esteettömästi.
Voi tulla elämän varrella tilanteita joissa joku perheenjäsen sairastuu ja arkea helpottaa jos tilat ovat yhdessä tasossa.
Oma sairauteni on toki väliaikainen mutta olisihan sitä voinut vammautua pysyvästikin ja elää loppuikänsä pyörätulia käyttäen.
Tällaisia asioita ei tule edes miettineeksi kun perhe on terveenä ja omakohtaista kokemusta ei ole.
jos reilun kokoinen tontti, niin yhteen tasoon.
kotiin tehdään muutostöitä, jotka helpottavat elämää. Ja nämä välttämättömät muutotyöt maksaa kunta.
Esim. porrashissin voi saada tai porraskiipijän. Ei ketään välttämättä pakoteta pois kodistaan muuttamaan.
Enemmän omaa rauhaa ja yläkerta olisi lämpimämpi talvisin.
kun olin murtuman leikkauksen jälkeen sairaalassa oli huoneessa nainen jota ei voitu kotiuttaa lonkkamurtuman vuoksi koska kotitalossaan ei ollut hissiä.
Liikkui pyörätulilla ja kävelytelineen avulla.
Jos olisi asunut hissitalossa olisi kotiutunut paljon aiemmin. Sinne mummo jäi kun minä lähdin.
Olisi kurjaa kipsijalassa kiipeillä kerroksesta toiseen.
Nyt kun olen jalka paktetissa olen tosi kiitollinen siitä että pystyn liikkumaan kotona esteettömästi.
Voi tulla elämän varrella tilanteita joissa joku perheenjäsen sairastuu ja arkea helpottaa jos tilat ovat yhdessä tasossa.
Oma sairauteni on toki väliaikainen mutta olisihan sitä voinut vammautua pysyvästikin ja elää loppuikänsä pyörätulia käyttäen.
Tällaisia asioita ei tule edes miettineeksi kun perhe on terveenä ja omakohtaista kokemusta ei ole.
Ollaan tykätty. Varsinkin lasten hieman kasvettua on ihanaa, kun yläkerta on lasten valtakuntaa ja alakerrassa on meillä vanhempien makuuhuone, olohuone ja keittiö. Kellarikerroksessa meillä saunatilat yms.
Portaissa on joka lapsi oppinut hyvin liikkumaan jo pinestä asti ja tehokasta hyötyliikontaa tulee jokaiselle joka päivä ihan huomaamatta.
Yläkerran aulatila on meillä lasten oleskelutilana, siellä on pelikoneet yms ja kakkostelkkari. Tilaa pelata lautapelejä ja lueskella yms. myös. En halauaisi noita pelejä edes tänne olohuoneeseen.
Kiva kutsua vieraitakin, kun lapsille on leikeille tilaa ylhäällä ja aikuisilla rauha seurustella olohuoneessa.