Kiusaaminen ei tule koskaan loppumaan

...koska se on osa ihmisten laumakäyttäytymistä. Tärkeintä onkin osoittaa kiusaamista (kullakin hetkellä!) kokevalle tukensa ja empatiansa, niin, että hän voi kaikesta huolimatta kokea, että hänestä välitetään.

Olin kiusattu koko peruskouluikäni. En koskaan pistänyt millään tavalla hanttiin, pidättelin kaikkeni jopa kyyneleitä, etten vaan antaisi kiusaajille lisää pontta kiusaamiseen. Esitin, ettei asia liikuttaisi minua mitenkään. Joskus näin unia, joissa tappelin fyysisesti rajusti kiusaajien kanssa. Kun nyt aikuisena mietin kutakin kiusaajaa läpi, en vaan olisi mitenkään pystynyt ketään heistä itse vahingoittamaan, koska tunsin kaikesta huolimatta empatiaa heitä kohtaan. Nyt aikuisena en asetu kiusatun enkä kiusaajan puolelle vaan näen molemmat kutakuinkin tilanteen uhreina. Lapset on vasta lapsia, eivätkä voi olla yksin vastuussa omasta käytöksestään.