Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli ja vertailu omaa suhdetta muiden suhteisiin pariskuntien iltamissa
30.03.2024 |
Olen ollut pitkään sinkku, ja muistan, että nuorena jossain parisuhteessa vertasin omaa suhdettani koko ajan muiden suhteisiin, ja muistan jo silloin, että se on väärin ja niin ei kannata tehdä, enkä tee sitä enää koskaan.
Kissanpierut, sanon minä. Edelleen olen se epävarma ja sain itselleni todella pahan mielen aikaan ja kyseenalaistamaan omaa suhdetta.
Menimme eilen mieheni ystävälle ja hänen tyttöystävälleen viettämään iltaa. En ollut ennen tavannut heitä.
He ovat seurustelleet vähän aikaa kauemmin kuin me. Heidän keskinäinen kemia oli aivan ihastuttavaa katsottavaa. He nauroivat, varmaan satoja kertoja sen illan aikana toistensa jutuille. He koko ajan keksivät leikkimielistä, hurttia leikinlaskua toiselle. Koskettelivat joko olkapäähän, selkään hipaisi tai mitä tahansa keksivät. Eivät kuitenkaan suudelleet tai "kiehnänneet", mutta sellaista ihanan lämminhenkistä koskemista puolin ja toisin. Tuntuu, että heillä on kaiken aikaa todella hauskaa ja intohimoinen katse toisiinsa.
Tämä sai jotenkin mut hämilleen ja tuntemaan itseni todella tylsäksi ilonpilaajaksi. Meillä ei oman miehen kanssa ole koskaan noin hauskaa, eikä kosketa toisiimme noin paljon. En ole intohimoisesti rakastunut, eikä me kuittailla noin paljon toisillemme, leikilläkään.
Olen kuitenkin pitänyt omaa suhdetta hyvänä ja tasaisena. Intohimoa siinä ei ole, tai kipinää, mutta turvaa ja tasaista luottamusta toiseen. Olen ajatellut, että se riittää ja kaikkien suhteiden jälkeen sellainen tasainen, varma suhde on kaikkein paras itselleni.
Jotenkin menin vain niin hämilleen ja vertailen itseäni. Miksei meillä kipinöi noin, miksei meillä ole noin hauskaa ja miksen minä ikinä näe miestäni niin intohimoisella, ihailevalla silmällä? Olemme kuitenkin liian tylsät toisillemme?
Harmittaa omat ajatukset ja säikähdinkin. Vertaistukea, koetteko koskaan alemmuutta muiden suhteisiin tai vertailetko, vaikket saisi? Mitä teet kitkeäksesi sen pois?
Kommentit (10)
Teidän suhde kuulostaa hyvältä. Ei tartte ulospäin näytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitäs kuitenkin vaihtaa jännikseen.
Minäkin vertailen nykyään omaa avioliittoa masentuneena muiden parisuhteisiin. Näyttää siltä, että muut rakastavat toisiaan ja heillä on fyysinen suhde ja he koskettavat ja harrastavat seksiä, ja heillä mies pitää naista puoleensavetävänä.
Meillä mies ei enää tunnu pitävän linusta, tuskin puhuu minulle, ei kosketa koskaan, eikä ole halunnut seksiä lainkaan viimeiseen 2 vuoteen. Alan kokonaan syrjäytyä sellaisesta maailmasta, jossa joku mies vielä katsoisi minua haluten, ihan kuin eläisin jodsain rinnakkaisessa ulottuvuudessa.
Ymmärrän tai luulen hieman tajuavani Ap mitä tarkoitat. Itse en ole eläessäni saanut mahdollisuutta elää ja olla parisuhteessa. Olen noin 40 vuotias.
Joskus nieleskellessä pettymystäni ja harmitustani siitä, että olen sinkku olen mielessäni kuvitellut, että pariskunta, jonka kanssa äsken vietin iltaa tai jonka kanssa olin iltapäiväni vain esitti ja näytteli pariskuntaa, eikä heillä oikeasti mene ni-in hyvin ja mukavasti kuin miltä minuta tuntui ja vaikutti. - Pelottavaa kyllä, joskus olen ollut oikeassa.
Mutta toisaalta varmasti olen myös ollut väärässä kun olen luullut ja kuvitellut parin olevan ihan liian erilaiset jatkaakseen enää pitkään parisuhteessa.
Ja tai kuinka joissa kumppaneista kohtelee tosita hyvin kylmästi kohtelevia ja suorastaan herkuttelee sillä, että saa nöyryyttää tai pilkata kumppaniaan julkisesti, tosinaan kumppanin läsnäollessa välillä hänen selkänsä takana. Sitä ajattelee ja ihmettee, että mikä ihme heidät saa vuodesta toiseen jatkamaan yhdessä.
Kunnes taas mieleni valtaa itseinho ja syyttely itäni kohtaan, että mikä ih,e minussa on kun en pääse tai ole päässyt edes kokeilemaan sitä, että miltä tuntuis elää ja olla sen yhden ja erityisen kansa parisuhteessa.
Hmm. Jos haluat parantaa suhdetta, mitä voisit tehdä asialle? Mitä voisit muuttaa omassa ajattelussa tai tekemisessä? Vain itseäsi voit muuttaa, ja sitten katsoa mikä muuttuu toisessa ja suhteessa. Jotain muuttuu aina, kun asennoituu/tekee eri tavalla kuin ennen.
Liika analysointi ei ole hyväksi, siihen voi helposti juuttua. Yleensä suhteessa olisi hyvä miettiä enemmän toista kuin itseään - molempien. Ei toista näe sillä silmällä, jos ei katso sillä silmällä. Omat ajatukset voivat muuttaa mielialaa, jopa elämää.
Epävarmuus, et luota itseesi, etkä pidä itseäsi hyvänä tyyppinä, tai hauskana? Hymyile peilikuvallesi ja naura toisen jutuille, vaikka ne eivät ensin tuntuisi hauskoilta, ja vähitellen saatat itsekin keksiä jonkun jutun, joka saa toisen nauramaan. Sinä olet hauska, et tylsä. Olet ehkä unohtanut sen.
Jos kaipaat kosketusta, kosketa. Sano lähellä ollessasi toiselle, että hän tuoksuu hyvältä, että on hyvä olla lähellä.
En ole vertaillut omaa suhdetta toisten suhteisiin. Jokaisella on omanlaisensa, jokainen tekee siitä omanlaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiplasitko AP nuorena itse myös niiden jännien poikien kanssa? 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä vertailla, mutta ei siitä välttämättä hyötyä ole. Jokainen on oma ainutkertainen persoonansa ja kun kaksi tällaista persoonaa on suhteessa, niin suhdekin on ainutkertainen. Ihmisluonteita on niin erilaisia. Tuo toinen pariskunta vaikuttaa hyvin eloisalta, ehkä ekstroverttejä eli ulospäinsuuntautuneita supliikki-ihmisiä. Eivät kaikki ole sellaisia. Me suomalaiset olemme keskimäärin aika introverttejä ja pidättyväisiä, rauhallisia. Se on ihan ok. Sinä ja kumppanisi olette ihan ok.
Intohimoisille ihmisille voi tulla helpommin riitaa ja myös ihastumisia myös - huom. ei kaikille. Tärkeintä on olla oma, aito itsensä. Hekin ovat aitoja, sinä ja kumppanisi saatte olla myös. Ei tarvitse esittää jotain tai matkia muita. Oletko jutellut kumppanisi kanssa, miten hän koki tuon illan? Voihan sitä huomioida toista enemmän, kuten joku tuossa jo neuvoikin. Nyt parisuhde-itsetunto ylös, Ap!
Tarkoitin, että olin pitkään sinkku, ennen nykyistä suhdetta.