Lue keskustelun säännöt.
Miten edetä ADHD epäilyn kanssa
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
pitääkö sen kanssa edetä yhtään mihinkään? Vai haluatko vain hyvän tekosyyn minkä taakse piiloutua joka toisessa asiassa? t. itsekin todnäk jollakin kirjoilla, mutta elämä jatkuu ja mä joudun tähän maailmaan sopeutumaan, ei maailma minuun.
Tyttärestä kyse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorille annetaan nyt liikaakin diagnooseja. Tämä on tosiasia, oli juuri lehtijuttuja aiheesta.
Voisitteko odottaa muutaman vuoden ja katsoa pärjäisikö ilmankin diagnooseja?
Nuoruudessa on muutenkin vaihtelevaa.
ADHD on pahimman laatuinen muotidiagnoosi.
Esimerkiksi se, että lapsi on vilkas tai tottelematon EI tarkoita sitä, että lapselle pitäisi saada diagnoosi.
Minkä takia epäilet ADHD:ta?
Liiallinen netinkäyttö johtaa ADHD:n kaltaisiin oireisiin. Tai esimerkiksi rutiinien ja sääntöjen puuttuminen myös.
Monet aiheuttaa itselleen ADHD:n kaltaisia oireita ja tämän oireilun nimi on ADT mikä on itse hoidettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorille annetaan nyt liikaakin diagnooseja. Tämä on tosiasia, oli juuri lehtijuttuja aiheesta.
Voisitteko odottaa muutaman vuoden ja katsoa pärjäisikö ilmankin diagnooseja?
Nuoruudessa on muutenkin vaihtelevaa.
Monesti taaperoikäisillä on adhd-epäily koska eivät jaksa pysyä pitkiä aikoja paikallaan. Mutta kun lapsi kehittyy niin tarve sille poistuu.
Pää täyteen laillista periä niin kuin kaikki muutkin piripäät tekee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla yhteydessä koululääkäriin/koulupsykologiin ja sitä kautta voi saada seulontalomakkeita täytettäväksi. Seulontalomakkeet ovat kyselykaavakkeita, jotka annetaan vanhemmille ja opettajille täytettäväksi. Niissä arvioidaan nuoren tai lapsen käyttäytymistä väitelausein "jättää huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulutehtävissä", tai "Puhuu ylenmääräisen paljon" tai "Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei kuulu asiaan" ja sitten arvioitte lapsen tai nuoren toimintaa vaikkapa asteikolla 1-3. Seulontalomakkeet on tehty sellaisiksi, että ne lähtökohtaisesti seulovat liikaa lapsia tutkittaviksi eli ne ovat kriteereiltään löysempiä kuin diagnostiset kriteerit. Seulontalomakkeiden toimivuutta arvioidaan sillä, kuinka herkkiä ja spesifejä ne ovat. Herkkyys viittaa seulontalomakkeiden kykyyn tunnistaa "aidot" ADHD-tapaukset "epätaidoista". Esimerkiksi 90 % herkkyys tarkoittaa sitä, että seulontalomakkeella voidaan tunnistaa 90 aitoa ADHD tapausta sadasta, ja kymmenen jää tunnistamatta. Samoin 70 % spesifisyys tarkoittaa, että seulontalomake tunnistaa 70 "aitoa" ei ADHD-tapausta sadasta, ja 30 jää tunnistamatta. Mitä herkempi testi on, sitä heikompi on sen spesifisyys ja toisin päin.
Spesifisyys ja herkkyys ovat kuitenkin käsitteitä, joita voidaan soveltaa vain koetilanteissa, joissa ihmisille on annettu jo ADHD-diagnoosi oikeaoppisesti eli tekemällä kunnolliset lapsen kehityshistoriaa kartoittavat haastattelututkimukset ja mahdollisesti psykologin tutkimukset tukemaan diagnoosia. Ne eivät kerro, kuinka moni todellisuudessa saa "oikean" ja "väärän" diagnoosin, koska ne eivät ota huomioon ADHD:n ilmaantuvuutta populaatiossa. Käsitteillä positiivinen ennustearvo (PPV) ja negatiivinen ennustearvo (NPV) voidaan arvioida sitä, kuinka onnistuneesti seulontalomakkeet seulovat todellisessa kliinisessä populaatiossa oikeat ADHD-tapaukset (PPV)ja miten onnistuneesti ne tunnistavat ihmiset, joilla ei todellisuudessa ole ADHD:ta (NPV). Jos tiedetään ilmaantuvuudeksi suurin piirtein 5 %, ja oletetaan, että 1000 ihmisestä pitää seuloa ADHD:ta, niin NPV olisi tuolloin 684/689* 100 eli 99,2 % ja PPV olisi 45/311*100 14,5 % eli noin 85,5 % diagnooseista olisi vääriä, jos diagnoosi annettaisiin vain seulontalomakkeella. Vain 0,8 % negatiivisista tuloksista olisi vääriä, eli ihmisistä jotka eivät seulontalomakkeiden perusteella täytä ADHD:n käytösoireiden kriteerejä, vain 0,8 % täyttäisivät todellisuudessa diagnostiset kriteerit silloin, jos psykiatri moniammatillisen tiiminsä kanssa haastattelisi ja jutustelisi henkilön ja vanhempien kanssa riittävän huolellisesti. Joten vaikka seulontalomakkeiden mukaan lapsella tai nuorella olisi ADHDlle tyypillisiä käytöspiirteitä, niin hän ei tosiasiassa todellisuudessa täyttäisi diagnostisia kriteerejä. Myös monet lääkärit nojautuvat paljon seulontalomakkeisiin, mikä voi olla yksi syy ADHD:n "ylidiagnostiikkaan" myös lapsilla ja nuorilla, mutta erityisesti aikuisilla.
Miksi jokaiseen asiaan tarvitaan nykyisin diagnoosi? Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jokaiseen asiaan tarvitaan nykyisin diagnoosi? Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tavalla.
Halutaan puuttua käytöksen juurisyihin sen sijasta, että puututtaisiin pelkkiin oireisiin. Tästä syystä esimerkiksi kurittomia lapsia ei enää kuriteta, vaan he saavat lääkityksen ja terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jokaiseen asiaan tarvitaan nykyisin diagnoosi? Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tavalla.
Yksi syy on se, että valitettavasti esimerkiksi koulumaailmassa ei saa apua ilman diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jokaiseen asiaan tarvitaan nykyisin diagnoosi? Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tavalla.
Yksi syy on se, että valitettavasti esimerkiksi koulumaailmassa ei saa apua ilman diagnoosia.
Paras apu riehuvalle koululaiselle olisi pätkä köyttä jolla se sidotaan kiinni pulpettiinsa.
Hommaat lääkäriltä lähetteen tutkimuksiin. Saattaa kestää n. vuoden.
pitääkö sen kanssa edetä yhtään mihinkään? Vai haluatko vain hyvän tekosyyn minkä taakse piiloutua joka toisessa asiassa? t. itsekin todnäk jollakin kirjoilla, mutta elämä jatkuu ja mä joudun tähän maailmaan sopeutumaan, ei maailma minuun.