Lue keskustelun säännöt.
En halua häitä koska...
17.02.2011 |
minulla ei ole ainuttakaan ihmistä, jonka voisin niihin kutsua. :(
Mieskään ei ole juhlatyyppiä mutta on sanonut että haluaa elämänsä tärkeimpänä päivänä tehdä siitä oikeasti merkityksellisen ja että suku on paikalla. Ymmärrettävää, heillä on suuri ja läheinen suku... Minua ahdistaa kuitenkin ajatuskin, nehän olisivat kuin sukujuhlat hänen puoleltaan. Tunnen toki hänen perhettään, mutten tosiaankaan läheskään kaikkia setiä ja tätiä.
Millainen kompromissi olisi paras? Minulle riittäisi maistraatti, mutten haluaisi viedä mieheltäni juhlapäivän iloa.
Kommentit (5)
Ei ole ei. Olen muuttanut aika tiuhaan niin vanhat kaverit on jääneet ja uusia en ole saanut.
Ihan mielelläni tutustuisinkin, mutta tuntuuhan se vähän ulkopuoliselta silti, häitten kun olisi tarkoitus kuitenkin olla sellainen kahden suvun "yhdistymisen" juhla ja olen siinä mielessä aika perinteinen. Emn yksinkertaisesti kehtaisi istua siellä tavallaan yksin omalta puoleltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan sama tilanne. Miehellä iso suku ja mulla ei oikeastaan ketään. Lisäksi inhoan juhlia ja ns. keskipisteenä olemista. En jaksa kahden pienen lapsen kans suunnitella mitään ekstraa ym. enkä halua tuhlata rahojani ko. tapahtumaan.. Toivoisin että mies suostuisi mun ehdottamiin maistraattihäihin koska voi olla että sitten ei tule häitä koskaan.
että vietetään häitä joissa olisi vain toisen osapuolen suku.
Vähän sama kuin juhlia syntymäpäiviä ilman sitä sankaria.
No, me ei mennäkkään naimisiin koska mies ilmeisesti haluaisi häät vastaanottoineen ja härpäkkeineen ja minä en. Itse mielelläni tekisin vain niin että maistraattiin ja avot. Ei kahvituksia tai turhaa hekumointia "naisen tärkeimmästä päivästä". plääääh, mitä turhaketta koko häslinki.
(Olen ollut pitopalvelussa töissä ja inhoan nykyään sukujuhlia)
Saatiinpa tuosta aiheesta melkein riitakin aikaiseksi miehen kanssa.
Joskus tuntuu että olen ainoa nainen joka ei halua mitään prinsessapäivää.
HALUAN MUISTUTTAA NÄIDEN KAHDEN ASIAN EROSTA:
1. vihkiminen voi tapahtua missä vaan ja sen voi suorittaa joko siviilisti tai kirkollisesti. Todistajia tarvitaan kaksi, mutta ne saa kummassakin tapauksessa niin halutessaan "viran puolesta".
2. hääjuhlaa ei ole mikään pakko järjestää eikä sen koko ole mitenkään verrannollinen siihen, kummalla tavalla vihkiminen on suoritettu.
Ja sitten meidän kompromissi:
Koska minä en kuulu kirkkoon, niin meidät vihittiin siviilisti. Olisin suostunut lisäksi avioliiton siunaamiseen, jos mieheni olisi sitä halunnut, mutta onneksi ei halunnut. Valitsimme paikaksi maistraatin, koska ei huvittanut maksaa muualla vihkimisestä pariasataa euroa. Hääjuhlaa vietimme heti vihkimisen jälkeen. Kutsuimme molempiin vain läheisimmät ihmiset, eli lapset, vanhemmat ja osan sisaruksista. Kumpikaan ei halunnut ystäviä eikä muita sukulaisia paikalle. Häät olivat siis pienet, mutta meidän mielestämme juuri sopivankokoiset ja mieleenpainuvat.
Hankin tilaisuutta varten hääpuvun, joka ei ollut pitkä eikä valkoinen, mutta silti juuri _minun hääpukuni_. Kävin kampaajalla ja meikissä ja tunsin itseni kauniiksi morsiameksi.
Jäimme hääpaikkaan yöksi ja lähdimme seuraavana päivänä häämatkalle.
se kuitenkaan haittaa, vaikka sinulla ei sinne sukua tulekaan? Eikö sulla ole yhtään ystäviä? Jos ei, niin nythän on hyvä tilaisuus tutustua miehen sukulaisiin.