Onko joku päässyt irti oman vartalonsa vihaamisesta?

En. Ei ole auttanut ikä, hulluna treenaaminen eikä kirurgeilla ramppaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

En. Ei ole auttanut ikä, hulluna treenaaminen eikä kirurgeilla ramppaaminen. 

Ootko kokeillut terapiaa? Ja mitä operaatioita sulle on tehty? Mitkä on sun ongelmakohdat vai onko mitään tiettyä?

Ap

Kyllä, treenillä. Toki edelleen on kohtia joista en niin pidä ja joita pyrin muokkaamaan, mutta en silti vihaa kroppaani. Useimmiten jopa pidän siitä.

Nope. En ole koskaan edes ymmärtänyt vihata kroppaani. Tää mulle on annettu, eikä sitä muuksi saa. Sillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, treenillä. Toki edelleen on kohtia joista en niin pidä ja joita pyrin muokkaamaan, mutta en silti vihaa kroppaani. Useimmiten jopa pidän siitä.

Hienoa :) Minulle ei tämäkään auta.

Ap

Yhdessä mennään kremppoinemme: yritämme pitää toisistamme huolta.

Lopeta se syöminen, käy ulkoilemassa ja lopeta itsesi vihaaminen.

Olen päässyt irti. Vaati sen että palasin vihan alkujuurille ja työskentelin tunnetilojen kanssa. Kun opin mistä viha kumpuaa (eri ihmisillä eri syyt) ja mitä voin tehdä asialle pääsin alkuun. Opettelin positiivisen lähestymistavan asiaan eli käänsin negatiivisen positiiviseksi ja mikä tärkeintä annoin anteeksi ja opettelin hyväksymään. Sitten tajusin että kaikki avaimet asiaan on oman pääni sisällä. Harrastan liikuntaa ja minulla on juuri paras keho minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, treenillä. Toki edelleen on kohtia joista en niin pidä ja joita pyrin muokkaamaan, mutta en silti vihaa kroppaani. Useimmiten jopa pidän siitä.

Hienoa :) Minulle ei tämäkään auta.

Ap

Minullakin meni useampi vuosi. Käytännössä vasta siinä vaiheessa kun kroppani alkoi olla lähellä "unelmakroppaani", huomasin muutoksen ajatuksissani. 

Mulla on taas sellainen rumuusahdistus etten voi poistua edes kotoa. Tää liittyy jotenkin kevääseen ja juuri sattuneisiin ikäviin asioihin. Jostain syystä alan aina "ruoskia" kehoani (ja naamaakin).

Ap