Kuinka paljon petytte jos lapsenne ei saa kokeista

Turhia paineita lapselle en laita. Kehun vähemmästäkin.

Oma tunne-elämäni ei olesidoksissa lapsen huippumenestykseen, saan kicksini muualta. Jos lapsi tekee pahaansa, se riittää.

Lapseni saa yleensä kokeista ysejä ja kymppejä ja harvemmin kaseja. Minusta on ihan hyvä, että aina ei mene niin hyvin. Olisin ihan tyytyväinen, jos lapseni olisi aina kasin oppilas.

Mä kerron kyllä pettymykseni ihansuoraan lapselle, jos tulee seiskaa huonompi. Kasista, ysistä ja kympistä palkitaan.



Sisäisesti mua kyllä ärsyttää, kun katselen niitä seiskan ja kasin kokeita, että miten voi olla noin puupäisiä virheitä ja harmittaa, miksi lapsi ei vaan tajua. Kun itselle koulunkäynti on ollut aina helppo nakki vasemmalla kädellä huitaisten ja hyviä numeroita keräten... Harmittaa, että lapseni joutuu tekemään paljon töitä saadakseen edes sen hikisen seiskan.

Tottakai toivon, että lapsi pärjää koulussa ja kannustan opiskelemaan ja kertaamaan kokeisiin. Mutta aina ei mene suoritus nappiin vaan joskus voi olla sitten sitkeän yrityksen tuloksena vaikka 6+. Ei maailma siihen kaadu. Seuraavalla kerralla lapsi sitten itsekin usein tsemppaa enempi. Jos lasta kovasti harmittaa, koitan lohduttaa kyllä ja tsempata.

Onhan se joskus tosi ikävää, jos lapsi on valmistautunut huolella ja koe meneekin pieleen. Mutta pettymyksiäkin on lapsen opittava kohtaamaan ja käsittelemään.

Meillä tuodaan harvemmin kymppejä. Ysejä kyllä aika usein tuo molemmat. Tosin on joskus tullut kutosiakin ja seiskoja. Yleensä kaseja ja ysejä.

Sehän on kirjallisella arvostelulla hyvä. Nykyään kouluarvosanat ovat tiukemmat kuin ennen muinoin.



Seiska vielä menettelee, mutta siitä voi jo päätellä, että ehkä on seuraavaan kokeeseen syytä valmistautua enemmän. Alle seiskan jos alkaa mennä, keskustellaan koulun käynnsitä.



Omista lapsista toinen on perfektionisti ja pettyy itse kaseihin kovasti. Usiemmiten kyllä saakin linjaa 9-10.

Toinen taas on pessimisti, joka kuitenkin saa hyviä numeroita, mutta valmistautuu aina seiskoihin.

no en todellakaan :) Itse asiassa olin aika järkyttynyt, kun 7-luokkalainen poika sai äikän kokeesta viime viikolla 9-. No fyssasta tulikin sitten 5-, joten se vähän tasoitti järkytystä :D

Tiedän, että vimeistään lukiossa kiitettäviä on vaikempi saada jokaisesta kokeesta. Pitää jaksaa tsempata jatkuvasti.



Itselleni maksettiin kiitettävistä koenumeroista, kasista ei todellakaan saanut mitään.

mielestäni. Luot lapsellesi paineita, jotka voi vaikuttaa myöhemmin itsetuntoon pahasti.



Minulla on nelosluokkalainen poika, jolla on kielen ymmärtämisen vaikeus eli dysfasia, ja olen tyytyväinen, jos hän tuo kielten kokeesta kotiin seiskan. Siihen on yleensä vaadittu, että kuulustelen häneltä sanoja ja yritän löytää tapoja muistaa sanoja kuvina. Esim. sana hungry opeteltiin syömällä leivänpaloja ja sana thirsty ja water juomalla kulaus vettä joka kerta. Sana jump opeteltiin hyppimällä ja swim matkimalla uimista. Sellaiset sanat kuten kuin, mutta ym. taas tuottaa tuskaa, kun hän ei vaan saa niitä kuvina päähänsä.



Kasi on meillä loistavan hyvä numero.

Kouluarvosanojen mukaan? Vai Hyvin - Kohtuullisen - Ei lainkaan - EOS?

Kasi on hyvä numero. Kutosesta tulee sanomista, mutta pettymys ei ole mun asiani, koska koe ei ollut mun, vaan lapsen. Hänen tulee olla pettynyt. Äiti jäkättää. :)

Kun on jo tottunut että tulee hyviä numeroita.

Olen itse opetaja, ja olen iloinen vaikka lapseni saa seiskan. Ei ole teveellistä saada ysejä ja kymppejä joka aineesta, silloin ei muuhun elämiseen jää aikaa. Oppilaan on ihan hyvä osata priorisoida joitakin aineita, ja tyytyä toisissa vähän vähempään.

Onko sekin pahasta? Ja onko se lapsen vika, jos kokeet ovat liian helppoja?

Olen itse opetaja, ja olen iloinen vaikka lapseni saa seiskan. Ei ole teveellistä saada ysejä ja kymppejä joka aineesta, silloin ei muuhun elämiseen jää aikaa. Oppilaan on ihan hyvä osata priorisoida joitakin aineita, ja tyytyä toisissa vähän vähempään.

jos minusta tulisi sellainen äiti joka on pettynyt kasista (lapsi vasta 4 joten on aikaa vielä). Itse muistan kuinka olin ihan itku kurkussa sen kerran kun jonkun seiskan tai kasin sain, pelotti ihan kotiin viedä. Ysi ja kymppi oli ainoat jotka kelpasi. Eipä ihme että minusta tuli aikamoinen pingottaja ja suorittaja, useammallakin elämän alueella. Toivon että kasvatuksessani vältyn tältä.

Jos kokeesta tulee huono numero, se tarkoittaa, että asioihin pitää jatkossa perehtyä paremmin. Lähinnä lapsi itse saattaa pettyä jos tulee huono numero, ja ymmärtää jo itse, että tarvitsee opiskella enemmän. Neljäsluokkalainen tyttö kyseessä.

Poika saa helposti, pienellä lukemisella aineesta kuin aineesta vähintään 9:n kokeissa. Kasin saattaa saada, jos ei ole yhtään valmistautunut, eli kertoo tietystä laiskuudesta.



Useimmiten kertaamme yhdessä asioita edellisenä iltana ennen koetta, tällöin saa melko varmasti sen kympin. Eli toisinaan numero on myös omaa laiskuuttani, tai en kiireiltäni ehdi kyselemään. Silloin on turha pettyä poikaan.



Vielä nelosella kokeista on melko helppo saada kiitettäviä, kun seuraa tunnilla, tekee läksyt ja vähänkin kertaa kokeisiin. Meillä kiitettävä on tähtäin, turha yrittää vähempää, kun lahjat riittää siihenkin. Kasikaan ei ole katastrofi, sitten vain yhdessä katsotaan, mistä pisteen menetykset tuli, ja sovitaan, että ens kerralla tsempataan vähän enemmän. Kun pyrkii sisäistämään asiat silloin kun ne opetetaan, se helpottaa tulevien asioiden oppimista koko ajan.



Poika ei todellakaan ole ahdistunut tavoitteista, haluaa itsekin pyrkiä parhaaseensa. Varsinkin kun se ei oikeasti vaadi kovin paljona :)



Olen huomannut, että koulussa ei ainakaan ala-asteella opeteta minkäänlaisia luku-oppis-strategioita, kannattaa opettaa ne itse lapselle: Tärkeät asiat kannattaa merkata alleviivaustusseilla jo koulussa. Tai tehdä omia lyhyitä muistiinpanoja vihkoon tms.



Ja lapsen koulunkäynnistä tulisi olla itse kiinnostunut. Monesti käsitellyistä asioista keskustellessa voi itse tuoda lapselle ideoita ja asoita, jotka helpottavat asian ymmärtämisessä/muistamisessa/syventämisessä.

Itse yritin pienenä kovasti, mutta kova lukeminenkaan ei auttanut, vaan sain aina parhaimmillanikin seiskoja. Veljellänikin on lukihäiriö, joten olen ajatellut olisiko itsellänikin jotain sen suuntaista, koska aina meni huonosti vaikka kuinka itku kurkussa parhaani yritin. Itsetuntoni oli (ja on) aika nollissa, kun koskaan en onnistunut.



Oman lapseni kokeita aina kehun että hienoa ja onpa hyvät numerot, mutta hän itse piiskaa itseään jos on vähänkään alle täydetpisteet. Yritän aina tyynnytellä että ei missään nimessä tarvitse stressata sellaisista.

Hämmentävä kuulla, että useammassakin kodissa palkitaan kiitettävistä. Meillä 8-10 oli oletusarvosana yleensä, seiskasta tai alemmasta tuli sellainen pettynyt puhuttelu, että pitää opiskella ahkerammmin, ja mikä tässä nyt on niin vaikeaa.

Kieltämättä ehkä vaikuttanut siihen, että melkoinen riittämättömyyden tunne on jäänyt päälle ja näin vanhempana jossain määrin vieläkin sen itsessään huomaa, vaikka hyvin harvoin niitä seiskoja edes kotiin toi, kielistä ehkä joskus. Ehkä juuri ongelma oli siinä, että vaikka olisi tuonut kotiin useamman kokeen kerralla, joista moni oli kymmpejä ja ysejä, niin sitten siihen yhteen seiskaan kiinnitetään huomiota ja helposti unohdettiin kokonaan ne hyvät.