Onko avioliitossanne mies perheen pää?
Kuka sanoo viimeisen sanan, jos olette eri mieltä ettekä pääse kompromissiin?
Kommentit (22)
Ei me olla eri mieltä mistään. Mistä oltas eri mieltä?
En osaa sanoa. Pitää kysyä tätä vaimolta. Epäilen kuitenkin että on tai ei?
Riippuu. Mies halusi että säästämme omakotitaloon. Minä sanoin, että en kasvata kukkia, huolehdi kasvimaasta, siisti mitään pensasaitaa, säilö mitään marjoja, keitä mitään mehuja tai leikkaa ruohoa.
No. . . ne olivatkin juuri ne jutut, joita anoppi oli aina tehnyt, ja joita mieheni piti ihanina asioina. Emme koskaan sitten hankinneet omakotitaloa, vaikka minä en olisi mitenkään edes yrittänyt kieltää miestäni tekemästä juuri noita töitä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Pitää kysyä tätä vaimolta. Epäilen kuitenkin että on tai ei?
Nokkelaa.
No ei. Ei me olla mikään susilauma, jossa on joku tarkka hierarkia. Ihan samassa joukkueessa pelataan. Molemmat saavat sen viimeisen sanan silloin tällöin, mutta eipä ole vielä tullut vastaan tilannetta, johon ei löytyisi kompromissia.
Rahantuojana ja moitittavana henkilönä mies on ykkönen
Ei ole kyllä tainnut kertaakaan käydä niin, että sellaisissa oikeasti tärkeissä asioissa ei oltaisi päästy kompromissiin. Mä en edes ymmärrä, miten sellainen voisi toimia, että on joku iso ja tärkeä asia, josta ei saada sovittua yhdessä ja toinen sitten vaan päättää että miten tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Mies halusi että säästämme omakotitaloon. Minä sanoin, että en kasvata kukkia, huolehdi kasvimaasta, siisti mitään pensasaitaa, säilö mitään marjoja, keitä mitään mehuja tai leikkaa ruohoa.
No. . . ne olivatkin juuri ne jutut, joita anoppi oli aina tehnyt, ja joita mieheni piti ihanina asioina. Emme koskaan sitten hankinneet omakotitaloa, vaikka minä en olisi mitenkään edes yrittänyt kieltää miestäni tekemästä juuri noita töitä.
Miehesi hankkinut siis sohvanvaltaaja-somenaisen. No, oma valinta tietysti.
Ei ole. Kuten joku tuolla jo sanoikin, että se antaa periksi, jolle asia ei ole niin tärkeä. Äkkiseltään en nyt muista, mistä oltaisiin joskus riidelty.
On kyllä, vaan en tiedä kumpiko pää.
Suurin asia aikoinaan oli, kun vaimo halusi muuttaa pois ensiasunnostani lapsuudenlähiöstäni, jossa asui edelleen suurin osa kavereistakin. Minä sitten lopulta annoin periksi ja kävin siellä viikonloppuisin kavereiden kanssa pyörimässä.
Sitten on asioita, joissa molemmat tekevät tavallaan. Esimerkiksi molemmat tekevät omat ruokansa, kun kompromissia ei ole löytynyt. Lisäksi on jotain muita jäätyneitä konflikteja, joissa kumpikaan ei ole antanut periksi ja elämä vain jatkuu.
Tuosta kaikesta huolimatta avioliitto on sujunut oikein mukavasti jo neljännesvuosisadan. Emme ole mitään symbioosi-ihmisiä vaan seinät ovat leveällä ja katto korkealla.
Ei ole, enkä minäkään. Mitään viimeisen sanan sanojaa ei ole 13-vuotisen avioliiton aikana koskaan tarvittu. Kompromissit on aina löydetty, se sitten joustaa kelle kyseinen asia on vähemmän tärkeä. Tai sitten ei tarvitse joustaa - esim. mies halusi ulkomaille töihin, minä en halunnut muuttaa - mies oli vuoden expattina ulkomailla, minä pysyin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Mies halusi että säästämme omakotitaloon. Minä sanoin, että en kasvata kukkia, huolehdi kasvimaasta, siisti mitään pensasaitaa, säilö mitään marjoja, keitä mitään mehuja tai leikkaa ruohoa.
No. . . ne olivatkin juuri ne jutut, joita anoppi oli aina tehnyt, ja joita mieheni piti ihanina asioina. Emme koskaan sitten hankinneet omakotitaloa, vaikka minä en olisi mitenkään edes yrittänyt kieltää miestäni tekemästä juuri noita töitä.Miehesi hankkinut siis sohvanvaltaaja-somenaisen. No, oma valinta tietysti.
Etkö keksi mitään muita ajanviettotapoja? En minäkään suostuisi hoitamaan kasvimaata tai keittelemään mehuja. En edes halua omakotitaloon asumaan.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä, vaan en tiedä kumpiko pää.
Niin, onhan jonossakin pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu. Mies halusi että säästämme omakotitaloon. Minä sanoin, että en kasvata kukkia, huolehdi kasvimaasta, siisti mitään pensasaitaa, säilö mitään marjoja, keitä mitään mehuja tai leikkaa ruohoa.
No. . . ne olivatkin juuri ne jutut, joita anoppi oli aina tehnyt, ja joita mieheni piti ihanina asioina. Emme koskaan sitten hankinneet omakotitaloa, vaikka minä en olisi mitenkään edes yrittänyt kieltää miestäni tekemästä juuri noita töitä.Miehesi hankkinut siis sohvanvaltaaja-somenaisen. No, oma valinta tietysti.
Mä asun okt:ssä, mutta mä en kasvata kukkia (paitsi sisällä viherkasveja), eikä oo kasvimaata, eikä oo pensasaitaa eikä marjapuskia. Ruohoa leikkasin joskus, mutta nykyään teinit hoitaa sen. Kyllä mulla on tekemistä ja harrastuksia ihan tarpeeksi ilman noitakin aktiviteetteja.
Se antaa periksi, jota asia vähemmän koskee tai jolle asia ei ole niin tärkeä. En nyt keksi mitään asiaa, josta ei päästäisi yhteisymmärrykseen. Anna esimerkki.