Lupasin majoittaa isäni viime yönä, muttei hän tullutkaan. Hitto, turhaan valvoin ja odotin.
Isäni oli yksin lomareissulla ja suunnitelman mukaan hän olisi nukkunut sohvallamme viime yön, kun lentokone laskeutui puoliltaöin ja jatkoyhteys (pitkänmatkanbussi) lähtee tänään vasta päivällä. Asutaan melko lähellä lentokenttää, joten tänne on helppo tulla.
Lento oli ensinnäkin reilusti myöhässä, joten jouduin valvomaan ja odottamaan. Yritin soittaa isälle monta kertaa, muttei puhelin ole päällä, vieläkään. Lopulta menin klo 2 nukkumaan ja aamulla ylös klo 7, jotta koululainen ehtii ajoissa kouluun.
Saamarin saamari. Veikkaan, että isä on ottanut muutaman konjakin ja gintonicin liikaa koneessa ja on ollut niin päissään, ettei ole tänne asti päässyt. Joskus on ollut pitkiäkin raittiusjaksoja, mutta joskus taas repsahtaa. Veikkaan tällä kertaa jälkimmäistä. No, toivottavasti on jossain mukavassa hotellihuoneessa nukkumassa.
Hemmetin juoppo.
Tottakai olen huolissani. Toivottavasti hänelle ei ole sattunut mitään. Ei auta muuta kuin odottaa, että hän ilmoittaa itsestään.
Kommentit (3)
Onneksi.
Kännykästä oli akku loppunut, kuten epäilinkin. Ei kuulemma viitsinyt häiritä, kun kone oli ollut myöhässä. Oli sitten mennyt hotelliin. Eikä tiennyt minun numeroani tai osoitetta, joten ei voinut siksi soittaa.
Totesin v**tuuntuneena, että ei mun numero mikään salainen ole ja kai siellä hotellissakin on puhelimia.
No, ehkä seuraavalla kerralla (jos sellainen edes tulee) osaa toimia fiksummin.
joidenkin kanssa on. Onhan se aina iso pettymys, varsinkin jos on jo puolet elämästään joutunut samalla tavalla pettymään isäänsä.
Olen minäkin monet kerrat odottanut isääni valmiin ruuan kanssa, tai yökylään. Hän saattaa soittaa minuuttia ennen, ettei tulekaan - joskus jättää soittamatta ja selittää myöhemmin vedoten työkiireisiin. Isälläni ei ole ongelmia alkoholin kanssa, vaan hän on työnarkomaani ja erittäin itsekeskeinen ihminen. Pitkäaikaisen kämppikseni isä taas oli alkoholisti ja monet kerrat kämppikseni oli itkun partaalla isänsä tekemien oharien tai muiden tempausten vuoksi. Mä olin ihan hämmästynyt, kuinka samanlaisia isämme olivat.
Tässä alkaa jo kaikki lähisukulaiset olla vainoharhaisia, kun ei äijänkäppyrästä kuulu mitään. Toivon , että kaikelle löytyy yksinkertainen selitys: kännykästä akku loppu eikä ole tajunnut pyytää puhelinta lainaksi ja soittaa minulle, ettei tulekaan yöksi.
Näemme 1-2 kertaa vuodessa ja hän on aiemminkin yöpynyt meidän sohvalla ja ei ollut mitäåän ongelmaa. Isä oli jopa ihan selvinpäin silloin.
Kaikenlisäksi hän syö psyykelääkkeitä sekä kaikenmaailman verenpainelääkkeitä ja unilääkkeitä ym. , ja alkoholi on ehdottomasti kielletty häneltä. Eli hänen ei tarvitse paljoa juoda, kun on ihan sekaisin.
Aarghhh... tämä epätietoisuus tekee hulluksi.
Haluan uskoa, että hän ilmaantuu kotiinsa tämän illan aikana. Lähellä asuva henkilö on luvannut käydä illalla katsomassa, josko äijä ilmestyisi kotiinsa. Vielä ei ollut ainakaan.
AP