Lue keskustelun säännöt.
Joskus ei vaan riitä, vaikka miten parhaansa tekee. :(
17.12.2010 |
Poika myöhästyi koulutaksista, jälleen kerran. Joskus on ollut syytä minussakin, tällä kertaa en olisi oikeasti voinut missään toimia paremmin. Herätys oli ajoissa, vaatteet oli etsitty valmiiksi, aamupalan laitoin kun poika puki vaatteita, ja jatkuvasti kerroin, kuinka paljon on aikaa jäljellä ennen kuin pitää siirtyä seuraavaan toimintoon. Mutta kun koko ajan pitää inttää vastaan ja ihan pakko selittää naapurien oletetut sukulaissuhteet ja onko joku naapuri muuttanut jo vai vieläkö asuvat. Ihan turhaa oli yrittää sanoa, että nyt suu poikki, tuo asia voidaan puhua myöhemmin, nyt alkaa olla jo kiire.
Ja sitten kun äiti jo huokaa helpotuksesta, että ehtiihän se sentään, niin eikö vielä ulko-ovelta juosta NELJÄ kertaa halaamaan pikkusiskoa, ja vielä pihaltakin juostaan vaihtamaan pipoa (siihen, jota äiti kyllä ensin tarjosi, mutta joka ei kelvannut), niin mikä ihme on jos taksi ehtii nostaa kytkintä!!
Onneksi meillä on mahdollisuus olla kotona laittamassa poika kouluun! Miten ihmeessä ne adhd-lasten vanhemmat, joiden pitää käydä TÖISSÄ, onnistuvat tuon klaaraamaan??! Todella nostan hattua heille!!
Kommentit (9)
Meillä ei ole adhd vaan as (jolla add-piirteitä) mutta joo, aina ei vaan riitä. Onneksi maailma ei silti kaadu.
Toisaalta on jännä huomata, miten se meidän assikin ryhdistäytyy niinä päivinä, kun ON pakko pärjätä yksin. Niin kauan kuin voi luottaa siihen, että takapiruna on joku äiti joka patista ja patistaa niin että ehtii, on lapsella mielestään varaa sluibailla loputtomiin. Kyllä sen sit siitä viimeisestä ärähdyksestä kuulee, kun TODELLA on aika... Mut kun lapsi on yksin lähdössä kouluun, hän on kuin onkin ajoissa ja jopa etuajassa valmiina ja menossa. Eihän hän pysty sitä monta päivää peräkkäin ylläpitämään, mutta on hyvä tietää, että pari päivää pystyy. Ja voi sitä ylpeyden määrää silloin! Vähitellen näitä voi tihentää. Meidänkin pitää muistaa antaa lapsillemme tilaisuus oppia itsenäisiksi.
Meillä on myös auttanut, kun on tehty lista aamutoimista, joita jokaiseen aamuun kuuluu, ja merkitty siihen, mihin mennessä ne pitää suorittaa. Lista on liimattu pahvinapalalle, ja siihen kuuluu myös tarranauha, jossa olevaa akuankanpäätä saa siirtää eteenpäin sen mukaan, mitä kohdat listalla on ruositettu. Siinä on siis herätys klo 7:00 vessakäynti ja aamupesu klo 7:05, vaatteet päällä klo 7:15, aamiainen syöty klo 7:30, ulkovaatteet puettu ja ovesta kohti koulua lähdetty klo 7:40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ongelmana on se, että joka aamu taksi tulee eri aikaan. Siis vaikka koulu alkaisikin samaan aikaan perättäisinä aamuina, niin taksikyytiin tulevien oppilaiden määrä vaihtelee ja siksi taksiaikakin vaihtuu. Eli tuo taulu pitäisi toteuttaa tosi moniosaisena, siis hirveästi vaihtuvia lappusia, ja aina olis joku hukassa... Tietty joku liitutaulu tai vastaava EHKÄ toimis, mutta iso EHKÄ kun on noita pieniä tutkijoita, joita se kiinnostais varmaan liikaa...
ja lisätkää loppuun että "leikkiä pihalla taksia odotellessa, jos on aikaa klo XX eteenpäin".
ja lisätkää loppuun että "leikkiä pihalla taksia odotellessa, jos on aikaa klo XX eteenpäin".
aikaisimmin taksi lähtee klo 7.10 ja myöhäisimmin klo 8.35. :) Haitari siis todella noin suuri, joka aamu eri hakuaika. Se on aika hankalaa oikeasti. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin olen joskus toki tehnyt, jos se on mahdollista. Pari kertaa tarvittu kaksi aikuista siihen hommaan. :(
äiti lakkas auttamasta ja hoputtamasta aamulla. Päätettiin että lapset ovat tästä lähtien vastuussa asioista x y & z aamulla ja äiti ei hoputa vaan ilmoittaa vaan 5 min ennen kun lähtee autolle (vien lapset kouluun ja eskariin). Jos ei ehdi kyytiin saa kävellä itse (matka on aika pitkä).
Hyvin on ehtineet ja ovat ylpeitä siitä että ovat vastuussa itse tietyistä jutuista. Oli kiva kuunnella miten he neuvottelivat keskenään et laita sä maidot mä teen leivät ja tsemppasivat toisiaan kun toisella tukan laitto kesti vähän kauemmin. Aiemmin on aamulla tullut riitaa, mennyt hermot ja oltu usein viime tipassa. Nyt on ehditty ihan hyvin ja hyvillä mielin.
Vastuun anto on siis hyvä juttu, tosin adhd:lla on varmaan vähän eri meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4- ja 5-vuotiaiden tyttöjen kanssa ihan täysin tuo omatoimisuus. Vaan kuten sanoit, adhd:n kanssa meininki on IHAN toinen...
Ei me onnistutakaan!"Onneks" oon ite sairaslomalla ja sain vietyä lapsen bussille viime tipassa, kun taas kerran myöhästyi taksista.
On tää niin tolkuttoman rankkaa joskus..
Tosi "kiva" 39 asteen kuumeessa lähteä suhaan tuonne liukkaille teille, kun herätetty on ja moneen kertaan, kun ei poika vaan nouse ja lähde sinne taksille.