Mieheni sanoi, että alzheimerin taudissa olevaa isäänsä ei viedä näkemään vanhaa kotiaan. Koska olisi liian tunteellista vanhukeselle.

Väärin veikattu. Ei hän enää tunnista lapsuudenkotiaan eikä tunne edes lapsiaan.

Anna miehesi pitää mielipiteensä, saattaa hyvinkin olla oikeassa. Älä puutu siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Väärin veikattu. Ei hän enää tunnista lapsuudenkotiaan eikä tunne edes lapsiaan.

Tuo riippuu ihan siitä, kuinka pitkälle tauti on edennyt. Alkuvaiheissa ilmenee vain vaarattoman oloista muistamattomuutta. Hän taatusti tunnistaa vanhan, pitkäaikaisen asuintalonsa. Lopulta potilas ei edes tajua näkevänsä jonkin talon tai jonkun ihmisen.

Ainakin oma iäkäs sukulaiseni koitti karata vierailulla vanhassa kodissaan oikeaan kotiinsa, jossa odotti äiti ja isä. Oli vierailun jälkeen monta päivää rauhaton. Säälittävää oli se omien vanhempien jatkuva kaipaaminen. Puolisoaan ja meitä elossa olevia sukulaisia ei muistanut.

Oma äitiparkani menehtyi siihen sairastettuaan viitisen vuotta. Oli hyvin raskasta katsoa, kunnon menettänyt ihmisen, joka yhä on siinä. Joka käyntikerta sitä toivoi parempaa.

Miehesi on oikeassa. 

Tottakai pitää viedä!!!

Eräs vaimo vei miehensä käymään kotona palvelukodista, jonkun ajan kuluttua mies kysyi, mihin aikaa tämä teatteriesitys loppuu. Oli jo kotiutunut palvelukotiin. Riippuu tietenkin missä vaiheessa sairaus on ja muisti.

Vierailija kirjoitti:

Väärin veikattu. Ei hän enää tunnista lapsuudenkotiaan eikä tunne edes lapsiaan.

Olet väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma iäkäs sukulaiseni koitti karata vierailulla vanhassa kodissaan oikeaan kotiinsa, jossa odotti äiti ja isä. Oli vierailun jälkeen monta päivää rauhaton. Säälittävää oli se omien vanhempien jatkuva kaipaaminen. Puolisoaan ja meitä elossa olevia sukulaisia ei muistanut.

Juu, koska  aikuis iän muisti jo mennyt. Mun yhen tutun äidillä sama tilanne, ei tunne miestään  ja lapsiaan pitää sisaruksinaan, elää tyttövuosiaan mielessään.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma iäkäs sukulaiseni koitti karata vierailulla vanhassa kodissaan oikeaan kotiinsa, jossa odotti äiti ja isä. Oli vierailun jälkeen monta päivää rauhaton. Säälittävää oli se omien vanhempien jatkuva kaipaaminen. Puolisoaan ja meitä elossa olevia sukulaisia ei muistanut.

No nimenomaan. Aikuisiän kodistaan jossa oli asunut n 50 v haikaili ahdistuneena "kotiin" eli äidin ja isän luo. Ei tunnistanut itse rakentamaansa kotia kodiksi.

Ok

Jos tämän muistisairaan jalat pelaa, ei kannata viedä. Voi koittaa karata tänne vanhaan kotiinsa ja se on sitten viimeinen reissu se.