Onko teistä turhamaista vielä keski-ikäisenä huolehtia ulkonäöstään?

Neljäkymppiä on ikä, jolloin tajuaa, että voi ihan aidosti tehdä kuten haluaa. Mä palasin laittautumisen pariin siinä kohtaa oltuani monta vuotta luomu. Välillä ei vaan huvita, nyt taas huvittaa.

Keski-ikä on melkosien kuluttava ajanjakso johon mahtuu kaiken näköistä askaretta ja puuhaa, johon pitäisi jaksaa paneutua ja huomioida. Ei minusta ole turhamaista tuolloin huolehtia ulkonäöstään. Mutta tuon ikäisenä jo ymmärtää, että välillä voi tehdä kompromisseja ja käyttää ns. omaa päätään. Perussiisteydellä ja puhtaudella pääsee jo pitkälle. 

Uskovainen mies

Ei se ole koskaan turhamaista.

Ulkonäöstä huolehtiminen ei ole ikinä turhamaista. 

kyllä ja ei

Omat keski-iän oivallukseni:

- ihoni voi paremmin, kun meikkaan vähemmän ja käytän vähemmän kosmetiikkaa muutenkin

- lompakkoni voi paremmin edellä mainitusta syystä

- sään mukainen pukeutuminen (kumisaappaat, sadetta pitävä ulkoiluasu) on oikeasti itsensä hemmottelua ts paleleminen on stressaavaa ja vie ajatuksia väärille urille

- en ole ulkonäköäni velkaa kenellekään

Itse laittaudun silloin kun tekee mieli. Jos ei tee mieli, niin en laittaudu. Pukeudun sään ja tilanteen mukaisesti. En kuitenkaan kulje venähtäneissä vaatteissa hiukset likaisina tms. Mukavia ja säähän sopivia vaatteita saa ihan tyylikkään näköisiä, esim alesta aina kauden lopussa.

Noin yleisesti ottaen, tykkään olla ihan edustavan näköinen, siitä tulee itsellenikin hyvä fiilis. Jos menisin ympäriinsä ihan mörrimöykkynä, niin varmaan olo olisi sen mukainen. En ymmärrä sellaista, että tämä olisi joku ikäkysymys. 

Nyt alkaa olla juuri sen ikäinen, että kun laittautuu niin näyttää edelleen hyvältä, mutta ei sillä tavoin että tulee liikaa epätoivottua huomiota kuten nuorena. Parasta!

Eikä elämän kauniiden asioiden vaaliminen ole mielestäni turhamaista. Ainoana elämänsisältönä toki, mutta yleensä ihmisillä on tuhat muutakin asiaa mielessään. 

Ei ole turhamaista. Mä en käyttänyt nuorena meikkiä. Toppahousut on hyvä vaate kovilla pakkasilla. Ei voi liikkua ilman niitä.

Käyn säännöllisesti kampaajalla siistimässä hiukset. Ajelen kainakarvat. Jne.

Piti vielä sanomani. että keski-iässä monella on "jo" niin paljon vaatteitakin, että jollei lainkaan huolehtisi itsestään myös ulkoisesti, niin sitä saattaa huomaamatta elopaino nousta aika tavoin. Eihän se noin parin kilon painon nousu vuodessa ole noin nelikymppisenä mutta kun sama jatkuu huomaamatta ikävuosien 40 ja 50 ajan vuosittain saman suuntaisesti eli elopainio kasvaa niin kymmenen vuoden päästä "ylimääräsitä" on saattanut huomaamatta kertyä ainakin 10 kiloa tai jopa yli 20 kiloa....  Joka taas saattaa jo useimmilla vaikuttaa ulkoiseen melko paljon olemukseen ja siihen, mitä vaatteita voi laittaa päällensä. Joku tietysti voi sanoa, että ei muutoinkaan käyttäisi lainkaan samoja  vaatteita kuin joskus 10 vuotta sitten. - No itselleni tuo saattaisi käydä aika kalliiksi. - Tai ainakin löydän pienen materialistin sisältäni kun aattelen, että jositain nyt käytössäni olevista vaattesitani pidän niin paljon, että toivon, että jos ne pysyvät siistissä kunnossa, niin voin jatkaa niiden käyttämistä vielä monta vuotta.

Uskovainen mies 

Keski-ikäisenä kuuluukin tehdä triplasti enemmän ulkonäkönsä eteen.

Mistä ihmeestä tämä epämääräinen sanonta "huolehtia ulkonäöstä" on tullut ja mitä se tarkalleen tarkoittaa? 

Jos joku mummo tai vaari hoivakodissa kampaa hiuksensa, leikkaa kyntensä ja ajaa partansa tai hänelle tehdään k.o. toimenpiteet, onko se ulkonäöstä huolehtimista? Käsittääkseni on, enkä ymmärrä, miksi pitäisi olla kuin metsän peikko vanhanakaan saati keski-ikäisenä? 

Mä oon 31 joten en tiedä vielä tuosta 40v tilanteesta mutta mulla jo muutama vuosi sitten tuli kuvioihin toppahousut ja aidosti sään mukaiset ja lämpimät vaatteet vaikkei ne olekaan kovin tyylikkäitä. Ja pyöräilykypärä, joka oli joskus nuorempana nolo. Mutta kuitenkin yhtälailla meikkaan, värjään hiuksia, pukeudun tyylikkäästi ja erityisesti vaikka konserttiin, ravintolaan tms on kiva laittaa jotain parempaa päälle, kiinnittää huomio laukkuun, koruihin, asusteisiin jne. Mutta tilanteen mukaan mennään eli vaikka panostan ulkonäköönkin niin jos ulkona on -20 niin toppahousut vaan jalkaan ja ihan sama miltä silloin näyttää ja toivon että tämä linja säilyy myös nelikymppisenä. En usko että tulen luopumaan laittautumisesta vaikka lisää käytännöllisiä ja ei niin hienoja säähän sopivia asusteita tulisikin mukaan kuvioihin. 

Määrittele ulkonäöstä huolehtiminen, niin voin vastata. 

Päin vastoin. Sitten sitä vasta oikeasti pitääkin alkaa laittautua kun nuoruuden koreus on lakastunut.

Ei ole turhamaista, tai jos onkin, mitä sitten? Ulkonäöstään saa huolehtia miten haluaa minkä ikäisenä vaan. Helsingissä näkee todella upeita vanhoja rouvia, joilla on selvästi jokainen osa asua, hiuksia ja meikkiä tarkoin harkittu. Sehän on upeaa jos pitää kauneudesta ja on esteettinen ihminen!

Toisaalta jos ylimääräinen laittautuminen ei kiinnosta, ei se pakollistakaan ole. Kaikki tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Neljäkymppiä on ikä, jolloin tajuaa, että voi ihan aidosti tehdä kuten haluaa. Mä palasin laittautumisen pariin siinä kohtaa oltuani monta vuotta luomu. Välillä ei vaan huvita, nyt taas huvittaa.

Miksei nuorena vois tehdä ihan mitä haluaa? Minä ainakin voin :) taitaa tuo olla omassa päässäsi. 

Mä aloin vasta nelikymppisenä enemmän laittautua. Tein hammasremontin, aloin värjätä hiuksiani ja meikata jne. Monet kummastellut etenkin hampaiden oikomista, mutta en välitä. Haluan nauttia elämästä ja toteuttaa haaveita vielä kun pystyn, ja kun viimein pystyn.

Nyt teen asioita vain itseäni ilahduttaakseni, nuorempana se motivaatio tuli ulkopuolelta. 

On. Mutta mun mielestä se on turhamaista myös nuorempana. Jokainen toki tehköön juuri niin, kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tämä epämääräinen sanonta "huolehtia ulkonäöstä" on tullut ja mitä se tarkalleen tarkoittaa? 

Jos joku mummo tai vaari hoivakodissa kampaa hiuksensa, leikkaa kyntensä ja ajaa partansa tai hänelle tehdään k.o. toimenpiteet, onko se ulkonäöstä huolehtimista? Käsittääkseni on, enkä ymmärrä, miksi pitäisi olla kuin metsän peikko vanhanakaan saati keski-ikäisenä? 

Minäkään en ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Jos en esim meikkaa tai osta hienoja vaatteita ja käy kampaajalla niin tarkoittaako se, etten huolehdi itsestäni? Silti olen aina siisti, kampaan hiukset ja käyn suihkussa. Meikit nyt ei ainakaan ole itsestä huolehtimista koska kemikaalit. Samoin useat muut "kasvojen hoito" tuotteet tekee vain hallaa iholle, esim voimakkaat kuorinnat.