Suomalaiset on äärimmäisyyksien ihmisiä. Tämän takia ei työmarkkianuudistuksia ole kyetty tekemään
Ei ole mitään kultaista keskitietä, mikä hyväksyttäisiin. Koska ollaan äärimmäisyyksien ihmisiä, niin sitä heikompaa ollaan sitten valmiita potkimaan sinne maahan, kunhan tähän on asetelmaan on vaan päästy.
Ei ole sivistynyttä otetta, vaan kaunaisuutta, joka sitten aiheuttaa vastapuolen sylkemisen ja kaikenlaisen naljailun ja naureskelun ja halventamisen.
Mietin että oliko sisällissodankin syy lopultakin suomalaisten luonteessa.
Joskus on mediassa ollut, että kuinka suomalaiset on sopimusteitse päässeet hyvään lopputulokseen, mutta asiassa ei ole kyse sopimisen kulttuurista muuten, kuin olosuhteissa, missä jokainen osapuoli saa lisää.
Näin sen näen.
Mitä mietteitä herättää?
Kommentit (5)
Kertoisitko ap vielä, miksi näitä työmarkkinauudistuksia muka nyt niin kiireellisesti tarvitaan? Eivät ne ainakaan työllisyyttä nosta ja samalla heikentävät työntekijän irtisanomisturvaa, sairasloma-ajan palkkaa ja paikallisen sopimisen laajentaminen uhkaa myös palkkoja. Jos lakko-oikeutta poliittisten lakkojen osalta heikennetään, jatkossa EK voi hallituksen avulla ajaa yhä kovempia heikennyksiä työntekijän asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotakin perimmäislaatuistajan se kertoo, ettei meillä ole kyetty sellaisiin uudistuksiin jotka muualla on tehty jo vuosikymmeniä sitten, ja siten olemme jääneet taloudessa ja hyvinvoinnissa jälkeen yhä enemmän ja enemmän.
Ketkä muut ja missä muualla? Ja nyt on turha vedota muihin pohjoismaihin, joissa todellakaan ei ole vedetty vastaavaa pelkkiin työnantajapuolen toiveisiin perustuvaa työmarkkinauudistusta.
Ennen vanhaan kaikki oli paremmin. Tehtaan patruuna oli syvää kunnioitusta nauttiva henkilö joka piti huolta kaikista. Ja ne vähäosaisimmatkin (kait) kokivat että saavat sen mikä heille kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Jotakin perimmäislaatuistajan se kertoo, ettei meillä ole kyetty sellaisiin uudistuksiin jotka muualla on tehty jo vuosikymmeniä sitten, ja siten olemme jääneet taloudessa ja hyvinvoinnissa jälkeen yhä enemmän ja enemmän.
Taas tätä saman loppuunkuluneen ja valheellisen mantran toistoa.
Jotakin perimmäislaatuistajan se kertoo, ettei meillä ole kyetty sellaisiin uudistuksiin jotka muualla on tehty jo vuosikymmeniä sitten, ja siten olemme jääneet taloudessa ja hyvinvoinnissa jälkeen yhä enemmän ja enemmän.