Lue keskustelun säännöt.
Minussa on monta puolta, rasittavaa. Eilen olin yhtä mieltä, tänään toista! Ei tule mitään kun en pysy stabiilina vaan persoona vaihtuu.
08.03.2024 |
Sisin on normaali, pelokas, rauhallinen ja epävarma.
Ulkoapäin ohjaudun todella monenlaisesti ja se on rasittavaa koska en voi tehdä mitään päätöksiä pitkälle aikavälille kun se jo vaihtuu lennosta ja lamaannun lopulta. Nyt tekisi mieli itkeä kun kirjoitan tätä. Niin paljon tämä asia vaivaa, saa joka itsetuhoiseksi pahimpina hetkinä ;(
Eilen olen päättänyt tehdä/lopettaa/olla jotenkin eritavalla. Tänään olen jo unohtanut.
Eilen olin kiinnostunut eräästä ihmisestä, tänään olen kyllästynyt eikä kiinnosta.
Haluan jotain asiaa kovasti ja teen jopa töitä sen eteen kovin paljon. Kun saan sen, haluan tuhota sen. En kestä sitä, en haluakaan vaan peräännyn. Haluan tuhota kaiken mitä saan (en oikeasti, vaan se on jokin toimintatapa).
Mikään ei pysy omissa käsissäni, ne karkaavat. Olen ihan eksyksissä ja hädässä tämän oman persoonallisuuden kanssa.
Elämästä ei tule mitään. On masennuskausia ja rahavaikeuksia, ihmissuhteet etäisiä/ne lopahtavat ja kausittaista työttömyyttä. Paljon vaihtelua elämässä, muuttoja, työpaikkoja jne. .
Nyt tosin oli elämäni pahin kausi ikinä, joten muutot ja työt ovat oikeastaan olleet pannassa koska hädin tuskin pystyn poistumaan kotoani.
Tämä on helvettiä!!!!! Olla oman itsensä sabotoija.
Kommentit (13)
Kyllä sitä johonkin haluaa uskoa, perheeseen, perisuhteeseen, työ-uraan, eikä vaan olla kuin tuuliajolla oleva vene jatkuvasti ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä johonkin haluaa uskoa, perheeseen, perisuhteeseen, työ-uraan, eikä vaan olla kuin tuuliajolla oleva vene jatkuvasti ?
Voisitko ajatella itselläsi olevan adhd ?
Huoh, stressin lisääntyessä nämä piirteet vain korostuvat itselläni. Paljon on siltoja poltettu tämän ailahtavuuden vuoksi. :/
Vaikka olen tosi hyvä tekijä ja ahkera, sydämellinen ihminen niin sitten vain romahdan. Menee kaikki mäsäksi. Mitä tässä oikein tehdä tulevaisuutta kun en pysty kuitenkaan reaktiivisuuden vuoksi pitämään lankoja käsissäni? -ap
Sometilit kiinni ja ruutuaika minimiin. Hikoilua aiheuttavaa liikuntaa 3-4 kertaa viikossa. Riittävästi unta ja kunnon ruokavalio. Olo ja elämänlaatu ei takuulla huonone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko epävakaa. Kirjoitat kuin minä ja mulla on epävakaa persoonallisuus häiriö.
Mulla on aivan samanlaista. Yhtenä hetkenä haluan esim. palavasti muuttaa isompaan asuntoon, laittelen hakemuksia joka paikkaan, toisena hetkenä se ei enää tunnukaan hyvältä, vaan haluan jäädä nykyiseen asuntooni, vaikka se onkin aika pieni. Sitten kun minulle tarjotaan asuntoa, aluksi innostun kovasti, suunnittelen miten voisin sisustaa sitä jne. Kunnes seuraavana päivänä en enää haluakaan muuttaa, ja en hyväksy tarjousta.
Sama töiden kanssa, innoissani laittelen hakemuksia useaan paikkaan, mutta seuraavana päivänä toivon ettei muhun oteta yhteyttä niistä paikoista, vaan ajatuskin ahdistaa. Kunnes sitten minuun otetaan yhteyttä, innostun taas hetkeksi, mutta harvoin menen kuitenkaan edes haastatteluun, kun ei enää vaan kiinnosta.
Tämä on todella raivostuttavaa, ja ystävät sanovatkin mua tuuliviiriksi, jonka päätöksiin ja sanomisiin ei voi luottaa yhtään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko epävakaa. Kirjoitat kuin minä ja mulla on epävakaa persoonallisuus häiriö.
Kun en tiedä. Osaan olla niin vakuuttava ja tervejärkisen oloinen kun esimerkiksi käyn lääkärissä tai olen työelämässä. Tai muutenkin. Ainoastaan alkoholia juodessa tämä näkyy muille jos avaudun humalassa. Siksi olen lopettanut juomisen tyystin. Enkä nyt tarkoita, etteikö epävakaa olisi järkevä ihminen mutta meinaan, että lääkärinkin on todella vaikea diagnosoida minua vaikka olen yrittänyt pyytää tähän apua. Kaksisuuntainen ainakin juuri poissuljettiin. Terapiaa minulle suositellaan .
Elän ihan omaa elämääni pään sisällä, joka on valtavan vaihtelevaa. Se vie voimavaroja ja itseluottamuskin on aika heikoilla.
Olen addiktioherkkä ja kovin usein taistelen sen kanssa, etten vaan ryntäsi pilaamaan vakauttani. Aivan kuin järjestelmässäni olisi tarve ottaa riskejä ja saada stressihormoneja aikaiseksi.
Saatan olla epävakaa aivan varmasti mutta voi olla ehkä muutakin. Tunnesäätely jokatapauksessa on rikki joltain osin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko epävakaa. Kirjoitat kuin minä ja mulla on epävakaa persoonallisuus häiriö.
Haluaisitko kertoa miten tuo näkyy elämässäsi ja suhteessa itseesi? Onko sinulla traumoja?
Minkä ikäisenä tuo todettiin ja oletko saanut siihen apua? Mistä?
Kiitos etukäteen. :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei välttämättä ole kyse sairaudesta, voi johtua tyystin muusta taustalla olevasta tekijästä, vaikka eivät nekään tietenkään poissulje toisiaan. Suosittelisin joka tapauksessa alkuun ihan vain hetkeksi pysähtymistä ja henkistä itsetutkiskelua, mikäli suinkin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei välttämättä ole kyse sairaudesta, voi johtua tyystin muusta taustalla olevasta tekijästä, vaikka eivät nekään tietenkään poissulje toisiaan. Suosittelisin joka tapauksessa alkuun ihan vain hetkeksi pysähtymistä ja henkistä itsetutkiskelua, mikäli suinkin mahdollista.
Sitä olen harrastanut paljon ja edistynyt vuosien saatossa. Ei tämä silti edelleenkään helppoa ole vaikka olen rauhoittunut joltain osin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenna tai illalla varmaan mielipiteeni tästä koko aloitukseni aiheestakin muuttuu. Kuvittelen, että olen vain nuori ihminen, jolla elämässä ollut kokeilun halua ja määrätietoisuutta. Sekä uskon kohtaloon, että kaikella tarkoituksensa ja että minun on oikein hyväkin olla itsekseni ja tämä pysähtyminen on tehnyt vain hyvää. Pystyn taputtamaan itseäni olalle ja kääntää katseen positiivisesti kohti tulevaa, listaten ylös mitä kaikkea vielä haluan tehdä ja miten se konkreettisesti tapahtuu.
Ja taas kaikki muuttaa muotoaan. En näekään enää asioissa jotka eilen kiinnostivat niin tavoittelemisen arvoiselta ja innostus lopahtaa kuin lehmän häntä. Ajatus kuviot muuttuvat ja olen taas jotenkin ahdistunut, tyhjä ja surullinen.
Ja taas muuttuu.
Tämä on todella todella vaikeaa. :( tiedostan että ei tämä ole normaalia ja koko ajan pystyn katsomaan itseäni kuin erillisenä objektina jonka käsitykset ja käytös muuttuu alituiseen.
Jonakin päivänä pidän itseäni jopa terveenä ja että on normaalia mielialanvaihtelua. Vaikea siksikin hoitaa tätä koska en edes tiedä onko minulla ongelmaa, mieleni kuin muuttuu enkä aina ymmärrä, milloin voisi olla avun haun paikka vai mitä tehdä.