Onko mulla oikeutta elää?
Olen mokannut niin paljon että mietin onko mulla oikeutta elää. Juuri tänään näin erään työpaikan pomon ja muistot tuli mieleen. Näitä muistoja on joka paikasta, kouluista, harjoitteluista ja töistä. Olenkin aika erakoitunut enkä enää edes yritä olla sosiaalinen kenenkään kanssa. Jos joku tulee puhumaan, voin sanan vaihtaa, muuten pysyn hiljaa.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Voit aloittaa alusta.
Mahdoton ajatus
Voit aina hakea lohtua siitä, että et ole varmasti mokannut niin paljon kuin tämä kaveri, joka vahingossa aiheutti väärän ohjushälytyksen Havaijille.
On todellakin oikeus elää. Olet syntynyt tänne ja sillä on joku tarkoitus. Vaikka työpaikan ulkopuolella jopa.
Aivan jokaisella on ikäviä muistoja ja noloja hetkiä koulusta ja työstä, se on ihan osa tätä elämää. Jostain syystä sä oot vaan jäänyt jumittamaan noihiin ikäviin asioihin.
Asioista on vaikea keskustella kenenkään kanssa. Olen siis hiljaa ihmisten edessä. Joskus toivon, että saisin jo sydärin, kun sattuu ajoittain rinnasta. Läheisten kanssa on pelkkää pintaa, ei mitään todellista henkisyyttä, tai maailman menon ihmettelyä. He joko eivät vastaa puhelimeen, tai sitten puhelut on tosi lyhyitä.
On sinulla. Suomessa ei ole kuoleman rangaistuksia. Mulla sama tilanne. Kadun ja kärsin.
Laita tänne herkullisimmat mokasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit aloittaa alusta.
Mahdoton ajatus
Niin kauan kun suhtautumisesi on tuo, onkin mahdotonta.
Kurassa saa maata ihan rauhassa, kukaan ei tule nostamaan. Kyllä se on itse sieltä noustava itse kunkin.
Et taatusti ole ainoa ja uniikki lumihiutale jolle maailma on ollut kova ja potkinut vähän turhankin kovaa. Osa jää nielemään kuraa, osa kerää sisunsa ja yrittää uudelleen. Oma valinta.
Terveisin erittäin hyvin asiasta perillä oleva, oman kantapään kautta kokenut ja oppinut. Ja onneksi onkin oppinut!!
Kyllä se siitä. Piristää mielialaa kun hankit miehen, tai useammankin, ja tutustut kakkosen iloihin.
Vierailija kirjoitti:
Katuva voi saada armon.
Ime parsaa híhhulí
Myös meitä kaiken mokanneita on paljon, ja ansaitsemme oikeuden olemassaoloon (sikäli kuin sellaisen kuvittelee olevan edes olemassa) silkalla määrällisellä voitokkuudellamme!
Mutta tosissaan: ei olemassaoloa voi hinnoitella jonkin niinkin pinnallisen kuin suoriutumiskertoimen perusteella.
Paitsi HYVIN pinnallisten mielessä ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Voit aina hakea lohtua siitä, että et ole varmasti mokannut niin paljon kuin tämä kaveri, joka vahingossa aiheutti väärän ohjushälytyksen Havaijille.
Aika paha. Tosiaan, ihmiset mokailee aika raskaastikin. Jotkut aiheuttaa epäonnistuessaan toisten ihmisten vammautumia ja kuolemia.
On. Mokaamisesta ei saa täällä eikä muuallakaan kuolemanrangaistusta.
Hei! Ensin tiukka palaute - älä uhriudu ja jää menneisyytesi vangiksi! Maailmassa on ihmisiä, jotka eivät tiedä menneisyyttäsi. Älä jumiudu negatiivisten ajatustesi kierteeseen, ajatukset ovat vain ajatuksia, jotka tulevat ja menevät. Ne eivät vahingoita ketään muuta kuin sinun sieluasi. Tee joka päivä jokin pieni juttu, joka ilahduttaa sinua. Tee jotain, mikä ilahduttaa jotain muuta. Huomaat, että jeesaamalla muita saat itsellesi hyvän mielen. Älä tuhlaa enää yhtään kallisarvoista päivää elämästäsi! Hyvää kevättä!
Voit aloittaa alusta.