Miksi minua ei tervehditä ja tuntuu, että toiset välttelevät? :´/

lapsella riitaa toisten lasten kanssa. Tiedän sen. Hän on kaveri jokaisen luokan tytön kanssa, toisten kanssa ehkä enemmän, mutta kuitenkin kaikki ovat hänen ystäviään.

Enkä ole kova puhumaankaan. Olen enemmän "taka-alalla" pysyttelevä, mutta kuitenkin ystävällinen ja hymyilen paljon.

ap

Mulla ainakin on vaikeuksia välillä muistaa, olenko esim. puhunut tietyn ihmisen kanssa vai onko vain lähikaduilta tuttu. Jos pantais riviin lapsen koulun vanhemmat, en osais poimia kaikkien lapseni luokkakavereiden vanhempia - en läheskään - vaikka olen vanhempainilloissa jutellut niiden kanssa.

oletko ollut allapäin? silloin tulee helposti ylitulkittua ihmisten reaktioita.

Huonoa käytöstä, tiedän, mutta silti tulee joskus (usein)´toimittua noin.



En kauheasti haluaisi olla tekemisissä lasteni koulu- ym kavereiden vanhempien kanssa, mutta tilanteissa joissa on pakko (kuten synttärit) yritän käyttäytyä normaalin ystävällisesti.



Esim koulun joulujuhlissa on niin paljon noita puolituttuja että en jaksaisi kaikkien kanssa vääntää small talkia enkä tevehtiä yli puolta juhlavieraista.



Eikä syynä ole mikään henkilökohtainen, ihmisissä ei ole mitään vikaa, ihan normaaleja mukavia, mutta olen vähän epäsosiaalinen kai.



Huonoa käytöstä, tiedän, ja häpeänkin välillä + tsemppaan asiassa.



Ja sitä kateutta ei ehkä kuitenkaan kannata aina ekana olettaa.

että minulla on todella huono kasvomuisti. EN tosiaan muista onko tuo epämääräisesti tutun näköinen ihminen "tuttu" siksi että hän on töissä lähipostissa vai onko hän ehkä lapseni koulukaverin äiti.



Ja joskus, aika useinkin, joku aivan tuntematon naama tervehtii tuttavallisesti, eli ilmeisesti olemme jutelleet aiemminkin, ja ilmeisesti minun pitäisi tuntea 8tunnistaa) ihminen.

ihmiset eivät ehdi huomioida. Ovat tohkeissaan omista lapsista tai sitten, olet kuin minä. Oletan, että aina tervehditään, jos oman lapsen koulu- tai tarhakaverin vanhempaan törmää. Vaikken tiedä nimeä tai missä asuvat, pitäähän ihminen huomioida. Olen oppinut, että onkin (paljon?) ihmisiä, joiden on jostain syystä vaikea sanoa "hei" ihmiselle, joka ei ole hänen bestis tai sukulainen.



Toivottavasti kyse vain tästä erosta ihmisten tervehtimistavoissa? Toki uskon, että muutakin voi olla, jos olet sitä mieltä. Miten nämä muut äidit/isät mielestäsi toisiinsa suhtautuvat? Puhuvatko muut keskenään? Jos näin on, niin tuntuu varmaan oudolta.

Olisko kyseessä kateus?

Minä en ymmärrä. Inhottaa oikein, kun kyräilevät kuitenkin, mutta eivät tervehdi kuin pakon edessä. Olen joskus ollut jopa masentunut tämän takia.

ap

Jos olet pk-seudulla, pistä se näiden/niiden ihmisten piikkiin. Täällä/siellä ollaan välillä kummallisia ihmisten varjellessa jotain itsessään.

Minä en ymmärrä. Inhottaa oikein, kun kyräilevät kuitenkin, mutta eivät tervehdi kuin pakon edessä. Olen joskus ollut jopa masentunut tämän takia. ap

Koska kateushan se suurimman osan saa noin käyttäytymään.

Vaan pohjoisesta. Pikku kaupungista. Ihme möllejä täälläkin.

ap

Koska kateushan se suurimman osan saa noin käyttäytymään.

[/quote]

No en nyt tiedä.. kai ihan kaunis olen, ainakin yritän olla huoliteltu ja siisti. Emme kylläkään mitään erityisen varakkaita olla. Ihan tavallisia mielestäni!

ap

tämmönen tuli mieleeni.

Jos eivät jaksa pysähtyä juttelemaan, kun tietävät että siinä vierähtää tovi?

taitavat olla vain "tuttuja", niin kuin itsekin totesit. Yleisellä paikalla, jossa on paljon muitakin puolituttuja, he eivät välttämättä halua ottaa kontaktia.

Mulle kävi noin tietyissä piireissä, kun eräs hullu nainen, johon olin tutustunut, alkoi ilmeisesti juoruamaan minusta yhteisille tuttaville jotain järkyttäviä valheita.



Parasta mitä voit tai kannattaa tehdä, on olla oma ystävällinen ja aito itsesi. Jos joku ei halua kanssasi olla, niin omapa on menetyksensä. Älä ota tuollaisia loukkauksena, paremminkin osoituksena siitä, kenen seuraan ei ehkä kannata edes haluta.