Oletko koskaan tuntenut ketään urpoa joka olisi perinyt alle 30v paljon

kuoli -90 loppuvuodesta ja sain vakuutusrahoja (en siis varsinaisesti perintöä) reilut 70 tonnia ja seuraavan vuoden loppukesään mennessä jäljellä oli vain jotain 5 tonnia enää. Kyllähän siitä jotain pientä tuli hyödyllistäkin ostettua, mutta kyllä tuli aika huolella juhlittuakin. :) Ikää mulla oli silloin 24 vuotta.



Pieniä rahojahan nuo tietysti on nykyrahassa, mutta kun suhteuttaa tuon senhetkiseen bruttopalkkaani, joka oli vain 6000 mk/kk, saa aika hyvin käsityksen, että melko rouheasti rahaa meni.



Onneksi myöhemmässä vaiheessa saatiin isän asunto vielä realisoitua ja siitä tuli vielä rahaa suunnilleen saman verran, mutta sitä tuli käytettyä hieman maltillisemmin.

Minusta juominen on yhtä tyhjän kanssa ja samoin on polttaminen.

ja elektroniikkaa perintörahoillaan. Nyt on peeaa.



Mut voihan sitä juhlia ilman lainarahaa vaikkei olis perinytkään mitään, vaikka palkallaan.

ja tuhlannut juhlimiseen lähes koko summan.Heitäkin on olemassa!!!Kaikki eivät juhlikaan lainarahalla!

Appiukkoni kolmekymppisenä 1960-1970-lukujen taitteessa. Hän ei tosin tuhlannut rahojaan juopotteluun ja juhlimiseen, mutta ilmeisesti johonkin turhaan, koska mitään näkyvää ei ole tähän päivään jäänyt. Tietysti tuolloin aikoinaan piti olla hieno auto ja asuntovaunu ja rakennetussa omakotitalossa kaikki mahdolliset hienoudet. Lisäksi appiukko on itse nykyisin saita kuin sarvipää, hän ei anna omille lapsilleen yhtään mitään saati tarjoa apuaan, mieluummin aina toisinpäin, eikä tunnu itse muistavan, että oli itse etuoikeutettu parikymmentä vuotta sitten. Ei varmaan ymmärrä, mitä on olla kolmekymppinen asuntovelkainen, jonka täytyy pinnistellä monta vuotta matalapalkkaisessa työssä että saisi käytetyn autonromun ostettua. Appiukolla kun ei kolmekymppisenä tuollaisia ongelmia koskaan ollut.

Tuosta saamastaan perinnöstä ei kukaan perheessä koskaan puhu sanaakaan: mieheni mukaan asiasta on tullut jonkinlainen tabu, joka yritetään unohtaa...