Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mummo lopettamaan muistuttaminen ikävistä asioista?
16.12.2010 |
Me menetimme 3v sitten jouluna yhden lapsistamme ja sen jälkeen on ollut todella rankkaa, miltein erosimme kun surun murtamina erkaannuimme toisistamme. Nyt on reilun vuoden ajan ollut helpompaa, vaikkei mene päivääkään, etten ajattelisi lastamme.
Äitini alkaa olla vaan riesa ja ollaan jopa harkittu, että hän on tervetullut meille seuraavaksi vasta kun ei muistele menneitä ja käännä veistä haavassa. Äitini siis jokaisella vierailulla muistuttaa lapsemme kuolemasta ja kun vajaa vuosi sitten saimme vielä yhden lapsen, niin tuo on vaan pahentunut. Äitini jaksaa hokea mm, että toivottavasti vauvalle ei käy samoin kun "Miialle".
Me haluttais mennä elämässä eteenpäin eikä elää menneessä ja peläten, jos tämän vauvan kanssa käy samoin. Eipä se aina ole helppoa ja äitini käytös vielä pahentaa sitä.
Enkelityttömme tulee aina pysymään sydämissämme, vaikka elämä jatkuukin.
Ollaan yritetty puhua tästä, mutta ei siitä ole juuri mitään tullut, toisaalta tuntuu, ettei äitini ole vielä ns. päässyt yli "Miian" kuolemasta. En tiedä ollaanko mekään päästy yli, jotkut päivät kun on tosi vaikeita yhä ja kun välillä just sillon äitini sattuu olemaan kylässä niin siinä menee taas muutama päivä ennen kun olo on suht normaali.
Kommentit (8)
Hän kääntää veistä sisuksissani aina ihan toisen tyyppisestä, mutta minua satuttavasta asiasta, isästäni (eronneet kymmeniä vuosia sitten). Hänelle nämä asiat eivät edes kuulu lainkaan. Kerran sanoin hänelle, että se satuttaa, kun puhut noin aina. Hän ymmärsi ja lopetti muutamaksi vuodeksi. Nyt viime käynnillään hän palasi jälleen samaan teemaan, en reagoinut, vastannut mitenkään. Yleisesti olen ottanut etäisyyttä ja reilusti äitiini. Moni asia on niin hankalaa hänen kanssaan, että tämä on ollut paras ratkaisu koko perheellemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti mielestäni olisi paikallaan sanoa lempeästi mutta tiukasti, kuten joku aikaisemminkin ehdotti, että koska te haluatte käsitellä asiaa eri tavalla/teille tulee asian esille nostamisesta niin kurja olo/asiasta jatkuvasti puhuminen hankoittaa teidän tapaanne surra tms. niin olisi parempi, ettei asiasta jatkuvasti puhuttaisi.
Voimia teille vaikeassa tilanteessanne!
Ja jos se ei muuten auta, niin sitten sanotte ystävällisesti mummulle, että teille tulee kuolleeseen tyttäreenne viittaamisesta aina niin kurja olo, että mummun vierailun jälkeen on pitkään surullisempaa kuin muuten olisi.
Mutta sinun kannattaa muistaa, ettei mummu aivan varmasti halua teidän mieltänne pahoittaa. Hänellä on itselläkin tunteet pinnassa vielä koetusta, ihan niin kuin teilläkin. Yrittäkää ymmärtää puolin ja toisin ennen kuin rupeatte välirikkoja tekemään.
Menetykset sattuvat, mutta aika onneksi parantaa haavoja aika hyvin.
Osanottoni lapsen menetyksen johdosta vielä teille ja hyvää jatkoa elämässä eteenpäin.
Näin "keittiöspykologina" arvelisin, että äidilläsi on kova tarve puhua asiasta, koska ei ole vielä "päässyt siitä yli" (ei kai siitä koskaan "yli" pääsekään, mutta tiedät varmaan, mitä tarkoitan). Hänen tapansa hoitaa suruaan on tytön kuolemasta puhuminen jokaisen tilaisuuden tullen.
Omassa perheessäni oli myös kuolemantapaus. Yksi lähiomaisista otti asian puheeksi JOKA kerta kun näimme. Tulkitsin, että hänellä on tarve puhua siitä, joten annoin avautua. Näimme aika harvoin tätä omaista, joten siksi hän varmasti kuolemasta puhuikin joka kerta kun sai tilaisuuden..
Voimia teidän perheelle!
Hän muistaa sen hetken, mutta viimeistään seuraavalla vierailulla kääntää veistä haavassa. Ollaan myös sanottu "nätisti", että meillä on oma tapamme surra ja kerrottu on sekin, että aina äitini vierailujen jälkeen on muutama päivä surullisempia/vaikeampia, koska hän muistuttaa menneestä.
ap
Jospa kertoisit äidillesi, ettet halua, että hän nostaa asian esille?
Näin "keittiöspykologina" arvelisin, että äidilläsi on kova tarve puhua asiasta, koska ei ole vielä "päässyt siitä yli" (ei kai siitä koskaan "yli" pääsekään, mutta tiedät varmaan, mitä tarkoitan). Hänen tapansa hoitaa suruaan on tytön kuolemasta puhuminen jokaisen tilaisuuden tullen. Omassa perheessäni oli myös kuolemantapaus. Yksi lähiomaisista otti asian puheeksi JOKA kerta kun näimme. Tulkitsin, että hänellä on tarve puhua siitä, joten annoin avautua. Näimme aika harvoin tätä omaista, joten siksi hän varmasti kuolemasta puhuikin joka kerta kun sai tilaisuuden.. Voimia teidän perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos se ei muuten auta, niin sitten sanotte ystävällisesti mummulle, että teille tulee kuolleeseen tyttäreenne viittaamisesta aina niin kurja olo, että mummun vierailun jälkeen on pitkään surullisempaa kuin muuten olisi.
Mutta sinun kannattaa muistaa, ettei mummu aivan varmasti halua teidän mieltänne pahoittaa. Hänellä on itselläkin tunteet pinnassa vielä koetusta, ihan niin kuin teilläkin. Yrittäkää ymmärtää puolin ja toisin ennen kuin rupeatte välirikkoja tekemään.
Menetykset sattuvat, mutta aika onneksi parantaa haavoja aika hyvin.
Osanottoni lapsen menetyksen johdosta vielä teille ja hyvää jatkoa elämässä eteenpäin.
Mekin olemme lapsen menettäneet ja anopin kesti kauemmin päästä siitä yli, mutta siltikään hän ei koskaan muistuttanut meitä lapsemme kuolemasta. Todella outoa käytöstä äidiltäsi.
Teillä on oikeus päästä elämässänne eteenpäin. Olette puhuneet äidillesi, mutta se ei ole auttanut.
Äitisi voi purkaa suruaan ja huoltaan nuoremmasta lapsestanne omien ystäviensä tai isäsi tai vaikka kenen kanssa, mutta teidän toiveitanne hänen pitää kunnioittaa.