Hyvä yhteys uuden duunikaveri kanssa... kunnes....

Meillä aloitti tovi sitten uusi työntekijä.

Tehdään paikoin hyvin tiivistä yhteistyötä, meillä klikkas heti, samanlainen elämä takana, samanikäiset lapset, katkera ex, you name it, hänen kanssaan oli tosi helppo jutella ja työskennellä. Sanoinkin sen hänelle, usein, "sun kanssa on tosi kiva työskennellä" ja hän kertoi hymyillen "kiitos samoin". 

Kehuin häntä kaikille osastoille, esimiehille, kollegoille... kunnes eräänä päivänä annoin yleistä (negatiivista) palautetta työskentelystä. (Tyyliin miksi näitä likaisia tiskirättejä ei voi viedä heti pyykkinurkkaan vaan jätetään tähän jalkoihin hautomaan)

Uusi kollega haukkui minut kahden kesken. Hyvin tasa-äänisellä monologilla kertoi miten negatiivinen sävy mulla on kun keskustelen ihmisten kanssa. Olin shokissa ja järkyttynyt. En hyökännyt häntä vastaan, vaan yleisesti annoin palautetta meille kaikille... mutta hän otti sen itseensä ja toi sen kärkkäästi ilmi.

Sen jälkeen välimme ovat olleet hyvin jäiset. En kerro hänelle enää mitään yksityisestä elämästäni. Kun ollaan kahden kesken hän saattaa juoksuttaa minua, heittää työtehtäviä ivallisesti hymyillen et hei Hanna, sähän voit varmaan tehdä tämän (vaikka olisi hänen työtehtävänsä). Kuittailee että jos et pysty tähän, hän voi kyllä sen tehä jne. Jne., lista on loputon. 

Hän on ollu talossa 3kk, minä pari vuotta eli periaatteessa tietotaito on mun puolella, mutta olen tosi kiltti lapanen ja mua on helppo käskyttää, hyöykyttää ja nolata. Tämän hän tekee AINA kun ollaan kahden kesken.

Mitä teen? Kylmän viileä kohtelu, vastaan sanominen, teennäinen hymyily ja ollaan hyviä työkavereita? Kahdenkeskinen keskustelu jo ajatuksena ahdistaa, koska lamaannun täysin jos joku alkaa räksyttää ja hyödyttää.

Uskon että teeskentely vie mun voimat ainakin pitkässä juoksussa... 

Ignore and smile?