Onko kateellinen joskus mieleltään häiriintynyt

Onhan niitä, minulla yksi tuollainen tuttu. Tuttu työpaikallamme siitä, että haukkuu ihmiset selän takana ja kehuu itseään tietyille ihmisille niin kauan, kuin he jaksavat kuunnella. Jossain vaiheessa aina riitaantuu. Mielenkiintoinen seikka hänessä on se, että joskus yhdeksänkymmentäluvulla paikallisen kaupan silloinen, nyt jo edesmennyt kauppias oli hänen kanssaan jostain pikkuasiasta eri mieltä. Hän julisti, ettei ole käynyt sen ryhmän kaupoissa koskaan sen jälkeen, eikä käy.

Monesti

Ei ole alun alkaenkaan voinut sietää sinua ja on selvinnyt siitä puhetulvalla ja näennäisellä ystävällisyydellä. Yhteydenottosi lomalta oli viimeinen pisara.

Kateellinen on aina mieleltään häiriintynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole alun alkaenkaan voinut sietää sinua ja on selvinnyt siitä puhetulvalla ja näennäisellä ystävällisyydellä. Yhteydenottosi lomalta oli viimeinen pisara.

Tässä tapauksessa ei ole kyse siitä, koska hän itse otti yhteyttä lähes koko ajan, kunnes aloin kertoa myös omia kuulumisiani ja laittaa kuvia. Tämän olisit tiennyt, jos olisit lukenut aloitukseni. Tarkennetaan vielä, että hän oli todella aktiivinen yhteydenotoissaan ja minä vain kuuntelin aluksi.

Tollasia ihmisiä on tosi paljon, jotka ei anna muille suunvuoroa..

Myönnän itsekin, että tulee joskus puhuttua liikaa ja paha ei-suomalainen tapa keskeyttää mitä en tunnista huonotapaisuudeksi vaan innostukseksi, mutta kyllä sitten aina tajuan jossain vaiheessa, että nyt täytyy antaa toisenkin sanoa. Ja kuuntelen kyllä, vaikkei kiinnostaisi.

Jotkut vaan on huonotapaisia ja osa siihen päälle vielä kateellisia vähän kaikesta.

En näe syytä olla kateellinen mielestäni sen varsinaisessa merkityksessä. Ei mulla hirveän hyvin mene ja toivoisin itsellenikin taas jotain hyvää. Mutta että kateellinen olisin??? kaikki negatiiviset tuntemukset ovat mielestäni väärin siis sairaita.

Kaikenlaiset ihmiset voivat olla mieleltään häiriintyneitä, myös ne kateelliset.

Jotkut vain ovat sellaisia. Minulla yksi tuttu tuollainen. En voi käsittää miksi melkein kuusikymppinen viitsii käyttää elämäänsä kadehtimiseen. Pääsin kyllä kätevästi hänen jatkuvista yhteydenotoistaan eroon, kun kerroin lähteväni kahdeksi viikoksi ulkomaille. Ihan tavallinen matka ja en ole rikas. Mutta ajattelin vastavuoroisesti minäkin joskus sanoa jotain hänelle kun kymmenet kerrat kuuntelin hänen Espanjanmatkoistaan. Suuttui ja jätti minut rauhaan. Kätevää.

Kateus näyttäytyy monin tavoin. Kateelliset tuntevat itsensä kadehdittavaa huonommaksi ja yrittävät painaa häntäkin alas ylenpalttisella rehvastelulla tai vaikka vain viemällä koiransa heidän pihalleen tarpeilleen. En ymmärrä koko kateutta koska en usko että kenenkään elämä olisi täydellistä, ei rikkaiden eikä köyhien. 

Minussa tuollainen käytös aiheuttaa myötähäpeää. Kuuntelen hänen selostuksiaan ja oikein ihmettelen, että tosiaanko tuo tuossa paasaa kysymättä lainkaan, mitä minulle kuuluu. Joka kerta se vaan jaksaa huvittaa, että kai siitä on sitten jotain hyötyäkin. Kertoo omat tapahtumansa ja sitten pyöräilee pois. Mikäs siinä.