Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset etsii kumppaneita ihan vääristä syistä, sen takia kenenkään suhde ei enää kestä eikä avioliitot myöskään, ne on ihan turhia
29.02.2024 |
Tää asenne suurimalla osalla on se että "ihan sama kuka mulla on kumppanina kunhan siinä on joku koska siinä pitää olla joku"
Nää ihmiset on suunnitellu koko elämänsä tyyliin ranskalaisilla viivoilla, että missä iässä pitää olla mitäkin tapahtunut.
Yks näistä viivoista on nimenomaan naimisiinmeno ja siihen liittyvät asiat, lapsien teko yms.
Näiden asioitten "on tapahduttava" tai tämä ihminen on "epäonnistunut" elämässään muiden silmissä.
Eli siis kumppanikin on loppupeleissä se ja sama, kunhan tavoitteet täyttyy.
Sitten ihmetellään kun 10 vuoden parisuhteen ja 2 lapsen ja kultaisen noutajan jälkeen alkaakin tämä ajatus hiipimään mieleen "kenen kanssa mä oikein edes olen ja mitä mä olen tehnyt??"
No ei kai siinä, elämä meni pakottamalla ja asioita "oli vain tehtävä" että on "normaali".
Kommentit (5)
Se pakottaminen on usein ongelma melkeinpä kaikessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten samaa mieltä, mutta lapsien hankkimista kyllä joutuu aikatauluttamaan vähän. Varsinkin jos haaveilee monesta lapsesta niin naisen olisi hyvä alkaa yrittämään viimeistään 35-vuotiaana. Eikä ihan tuntemattoman kanssa kannata perhettä perustaa eli kumppanin pitäisi löytyä jo pari vuotta aikaisemmin. Jos näitä asioita ei yhtään pohdi etukäteen niin voi jäädä perhehaaveet toteutumatta.
Minulle ei ollut ihan sama kenet otan kuppaniksi. Monenlaisiin miehiin ollen yrittänyt tutustua ja ensivaikutelma voi olla hyvä mutta sitten se miehen taso laskee koska ovat olleet määräileviä narsisteja. Monet juo liikaa ja yrittävät olla pomo parisuhteessa. Tapasin sitten jossain vaiheessa yhden kaveri miehen baarissa ja mies on sellainen hiljainen ja rauhallinen. Se asui naapurissani nuorempana monta vuotta ja tunsin sen hyvin. Minulle tuli ajatus että siinä oli minulle täydellinen mies. Erilaisen vaiheiden jälkeen päädyimme yhteen mutta emme ole menossa naimisiin ehkä koskaan. Minulle riittää tämä tässä, on hyvä olla eikä ole paineita. Mies on ihana kumppani, ei esitä muuta kuin on eikä ole määrilevä ja mustasukkainen.
Mä en etsi kumppania sillä filosofialla että "kunpa vaan olis joku". Mun filosofia on enemmänkin tämä: "jos en saa hyvännäköistä kumppania, en ota ketään". Ja tällä mennään, 10v sinkkuna ja edelleen yksin.
Antakaa elämän tapahtua, teidän ei tarvitse kontroloida kaikkea.