Onko kukaan uupunut niin pahasti ettei enää koskaan palautunut entiselleen?

Voi onko uniikki lumihiutale väsynyt?

Niskasta vaan itseään kiinni ja positiivista kohti, kyllä tässä on vaikeata monilla muillakin.

Kohta kevätaurinko taas paistaa, siitä saa virtaa.

Minulta meni noin 8 vuotta toipua kohtalaisesti ja vieläkään näin n. 15 vuoden jälkeen en ole täysin ennallani. Toki noin pitkän ajan kuluessa ihminen muuttuu jo muutenkin. Olen vieläpä ollut sen verran onnekas, että minulla oli ja on yhä taloudellisesti varaa keventää tarvittaessa. Ilman tätä mahdollisuutta tuskin olisin yhtä hyvässä kunnossa.

Tässä todellakin on asia, jossa ennaltaehkäisy kannattaa. Oma elämänlaatu ja taloudellinen tilanne kärsii merkittävästi jos palaa loppuun koska toimintakyky usein palautuu hitaasti. Kukaan muu ei sinusta ja jaksamisestasi oikeasti välitä. Itse täytyy tässäkin asiassa pitää itsestään huolta vaikka ulkoa tulevat vaatimukset olisivat kuinka "pakollisia".

Kaksi kolleegaa kuoli käytännössä työnsä ääreen muutaman vuoden välein ja itse olin hyvää vauhtia kokemassa saman kohtalon, varsinkin kun työnantajaa ei kiinnostanut huolehtia sellaisista asioista, kuin lepo ja lomat, vaan ne olivat olemassa vain teoriassa, ei käytännössä. Kun ikää tuli riittävästi, niin puhti loppui kuin seinään ja samalla työnteko terveysongelmien vuoksi. Ainakaan yhdeksässä vuodessa ei ole terveys enää palautunut entiselleen eikä kuulemma palaudukaan, toki ikääntymiselläkin on osansa tässä.