Parhaat ystäväni on mieheni veljen vaimo sekä mieheni sisko.

Mun miehen sisko on ihan kauhea,samoin kyllä sen veljen vaimokin.

Yksi omista parhaista ystävistäni on serkkuni. Mutta kieltämättä tuo, että parhaat ystäväsi ovat juuri miehen lähisukua, pistää vähän miettimään. Minusta parisuhteessakin olevan ihmisen on hyvä aina omata ja säilyttää jotain omaa; parisuhteesta ainakin osittain irrallista sosiaalista verkkoa ja ystäviä.



Parisuhteessa voi tulla kriisejä ja vaikeita aikoja, jolloin on hyvä, että kuuntelijana ja tukena on joku sellainen kuviosta erillinen ihminen, joka ei joudu välikäteen, ikävään asemaan tai jakamaan lojaalisuuttaan parisuhteen osapuolten välillä. Tästä samasta syystä minusta on hyvä, että molemmilla on myös omia ystäviä, ei vain yhteisiä ystäväpariskuntia.

Eron sattuessa kohdalle tämä varsinkin on tärkeää.



Miten esim. miehesi sisko pystyisi eron/kriisin aikaan olemaan sekä sisko miehellesi että ystävä sinulle, tukemaan ja ymmärtämään molempia?

Siis miehen veljen vaimoa tai siskoa (siskoa ei koskaan voi tullakaan)

Ollaan kuin siskokset - meitä on jopa luultu kaksosiksi:-D. On mulla muitakin ystäviä muutama, mutta olen aivan surkea pitämään yhteyttä ystäviin. Tutustun kyllä aina uusiin ja esim. työkaverieden kanssa vietä aikaa muutenkin. Mutta en aktiivisesti soittele ym. kavereille. Siksi tuo sukulaisystävä on niin hyvä, että näemme paljon ihan automaattisesti. Eikä haittaa, vaikka menis kuukausikin soittelematta:-)

Syy saattaa olla sama. Minun on ollut vaikea sopeutua mieheni sukuun tai edes oppia tuntemaan heitä. Tulin joukkoon niin "myöhään", etten ole koskaan oikein päässyt mukaan heidän juttuihinsa. Parhaat ystäväni ovat edelleen omat, vanhat ystäväni, jotka olen tuntenut jo 30 vuotta.

Onko muita joiden vaikea tutustua ulkopuolisiin ihmisiin ja ystävystyä?

parhaita ystäviä, vaikka oliskin helppo tutustua muihin.



Mun parhaat ystävät on sisko, yks opiskelukaveri 15 vuoden takaa ja koulukaveri kuudennelta luokalta asti. Moneen oon tutustunut, mutta kyllä ne oikeat ystävät vaan on harvassa.

Olen ollut aina hyvää pataa sukulaisten kanssa sekä omien että mieheni.

mainitsemiesi ihmisten kanssa ei ole mitään yhteistä muuta kuin sukulaisuus

Jos ero joskus tulee miehestäsi, niin aika kiva silloin kun koko ystäväpiiri ja tukijoukko menee kerralla, sillä harvemmin ne miehen sukulaiset ottavat vaimon puolta erojutuissa.