Hyvän itsevarmuuden hankkiminen olikin paaljon vaikeampaa kuin kuvittelin.

Ei niitä pidä liiotella itselleen, niin tää universumi toimii, kun ihminen tekee hyviä asioita, se hyvä myös palautuu hänelle itselleen esimerkiksi itsevarmuuden ja kunnioituksen merkeissä. 

Siinä pitää kokoajan olla tarkkana mille energialle sä altistat ittes. 

Jos esim joku kettuilee sulle täällä palstalla, ja sun tekee samantien mieli haukkua se ihminen, niin sulla on valinta edessäs, alennutko sä hänen tasolleen ja pilaat oman energiasi (mikä myös pilaa sun itsevarmuuden, karma) vai annatko sä vaan olla ja ajattelet aikuismaisesti asian, esim niin että toi ihminen on vaan hukasssa, hukkukoot omaan karmaansa, ei ole mun tehtävä alentua hänen tasolleen. 

Se kattaa kaiken, kaikki mitä sä päästät suustas, kirjoitat, sanot , teet , ihan kaiken

Itse asiassa se ei ole noin vaikeaa. Ei tarvitse edes onnistua. Se on asennekysymys. Itse päätät vaan, että olet hyvä ja riität. Siinä se, enempää ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pidä liiotella itselleen, niin tää universumi toimii, kun ihminen tekee hyviä asioita, se hyvä myös palautuu hänelle itselleen esimerkiksi itsevarmuuden ja kunnioituksen merkeissä. 

Siinä pitää kokoajan olla tarkkana mille energialle sä altistat ittes. 

Jos esim joku kettuilee sulle täällä palstalla, ja sun tekee samantien mieli haukkua se ihminen, niin sulla on valinta edessäs, alennutko sä hänen tasolleen ja pilaat oman energiasi (mikä myös pilaa sun itsevarmuuden, karma) vai annatko sä vaan olla ja ajattelet aikuismaisesti asian, esim niin että toi ihminen on vaan hukasssa, hukkukoot omaan karmaansa, ei ole mun tehtävä alentua hänen tasolleen. 

Se kattaa kaiken, kaikki mitä sä päästät suustas, kirjoitat, sanot , teet , ihan kaiken

Trollaajakin voi olla zen. Usein trollaaja juuri on niin. Tuossa tulee puolustusmekanismeja: "trollaajan täytyy olla joku seko ja sillä on paha olo". Ei se kuitenkaan vakavaa, sillä aika moni ajattelee noin ensireaktiona.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se ei ole noin vaikeaa. Ei tarvitse edes onnistua. Se on asennekysymys. Itse päätät vaan, että olet hyvä ja riität. Siinä se, enempää ei tarvita.

Miten minä perustelen sen itselle? Kuulostaa tyhmälle, mutta miksi juuri minä riitän tällaisenaa tms. Sama myös tuolle, että "miksi minä olen hyvä".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pidä liiotella itselleen, niin tää universumi toimii, kun ihminen tekee hyviä asioita, se hyvä myös palautuu hänelle itselleen esimerkiksi itsevarmuuden ja kunnioituksen merkeissä. 

Siinä pitää kokoajan olla tarkkana mille energialle sä altistat ittes. 

Jos esim joku kettuilee sulle täällä palstalla, ja sun tekee samantien mieli haukkua se ihminen, niin sulla on valinta edessäs, alennutko sä hänen tasolleen ja pilaat oman energiasi (mikä myös pilaa sun itsevarmuuden, karma) vai annatko sä vaan olla ja ajattelet aikuismaisesti asian, esim niin että toi ihminen on vaan hukasssa, hukkukoot omaan karmaansa, ei ole mun tehtävä alentua hänen tasolleen. 

Se kattaa kaiken, kaikki mitä sä päästät suustas, kirjoitat, sanot , teet , ihan kaiken

Trollaajakin voi olla zen. Usein trollaaja juuri on niin. Tuossa tulee puolustusmekanismeja

Mä en saanu kiinni mitä sä hait takaa, mutta ysikään itsensä kanssa tasapainossa elävä ihminen ei "trollaile" netissä, tai aiheuta muille tuskaa omalla käytöksellään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se ei ole noin vaikeaa. Ei tarvitse edes onnistua. Se on asennekysymys. Itse päätät vaan, että olet hyvä ja riität. Siinä se, enempää ei tarvita.

 

Miten minä perustelen sen itselle? Kuulostaa tyhmälle, mutta miksi juuri minä riitän tällaisenaa tms. Sama myös tuolle, että "miksi minä olen hyvä".

 

Ap

Ihan vaan inhimillisyydellä ja humanismilla. Täällä sitä ollaan kaikki, samassa veneessä, eikä kukaan ole toistaan parempi. Kaikki me ollaan erilaisia, samalla outoja ja normaaleja riippuen mistä vinkkelistä katsotaan. Riittikö sinulle? 

Kertokaa ihmeessä jos tuohon löytyy joku oikeasti toimiva keino. Ei auta epämukavuusalueelle meno, ei onnistumiset, eikä tuo varsin simppeliltä kuulostava "päätät vaan"

Sä olet ihminen, inhimillinen onnistumisinesi ja virheinesi, uniikki juuri tuollaisena. Katsele maailmaa, muita ihmisiä ja itseäsi lempeän neutraalilla katseella. Ole läsnä ja tietoinen ja pyri kestävään hyvään. Täydellinen ei tarvitse olla. Jonain päivinä jo pelkästään tiskipöydän siivous on lempeän hyväksynnän aihe juuri sinulle. Meillä on erilaiset voimavarat, haasteet ja määrät tukea, älä vertaa itseäsi muihin. Rakennat omaa polkuasi. Saat olla sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pidä liiotella itselleen, niin tää universumi toimii, kun ihminen tekee hyviä asioita, se hyvä myös palautuu hänelle itselleen esimerkiksi itsevarmuuden ja kunnioituksen merkeissä. 

Siinä pitää kokoajan olla tarkkana mille energialle sä altistat ittes. 

Jos esim joku kettuilee sulle täällä palstalla, ja sun tekee samantien mieli haukkua se ihminen, niin sulla on valinta edessäs, alennutko sä hänen tasolleen ja pilaat oman energiasi (mikä myös pilaa sun itsevarmuuden, karma) vai annatko sä vaan olla ja ajattelet aikuismaisesti asian, esim niin että toi ihminen on vaan hukasssa, hukkukoot omaan karmaansa, ei ole mun tehtävä alentua hänen tasolleen. 

Se kattaa kaiken, kaikki mitä sä päästät suustas, kirjoitat, sanot , teet , ihan kaiken

Trollaajakin voi olla zen. Usein trolla

 

 Kuulostat että olet vähän tyhmän varma omasta mielikustasi mitä tulee muihin ihmisiin. Meitä on niin kovin erilaisia.

Minä sain itsevarmuutta siinä vaiheessa, kun en enää välittänyt muiden mielipiteistä, enkä enää edes yrittänyt onnistua. Jos on tarpeeksi itsevarma, niin ei epäonnistumisetkaan enää haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se ei ole noin vaikeaa. Ei tarvitse edes onnistua. Se on asennekysymys. Itse päätät vaan, että olet hyvä ja riität. Siinä se, enempää ei tarvita.

 

Miten minä perustelen sen itselle? Kuulostaa tyhmälle, mutta miksi juuri minä riitän tällaisenaa tms. Sama myös tuolle, että "miksi minä olen hyvä".

 

Ap

Ihan vaan inhimillisyydellä ja humanismilla. Täällä sitä ollaan kaikki, samassa veneessä, eikä kukaan ole toistaan parempi. Kaikki me ollaan erilaisia, samalla outoja ja normaaleja riippuen mistä vinkkelistä katsotaan. Riittikö sinulle? 

En tiedä. Yritän monimutkaistaa asioita, tai sitten ajattelutapa on niin vääränlainen. Kai yritän sanoa, että joku syy pitää olla sille, että "voi" olla itsevarma. Toisaalta jos nyt vain ajattelen, että olisin itsevarma, mitä pääkopassa pitäis tapahtua?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa ihmeessä jos tuohon löytyy joku oikeasti toimiva keino. Ei auta epämukavuusalueelle meno, ei onnistumiset, eikä tuo varsin simppeliltä kuulostava "päätät vaan"

Tämä on vähän se ongelma mitä haen takaa. Intohimo voisi olla asia erikseen, mutta ei kai kaikilla sitäkään ole? Moni ihminen on..vain.

Noh, täällä viisaammat varmaaan selittää meille tyhmemmille :D

Ap

Jos on vaikeaa ajatella itseään myötätunnolla, voi olla helpompaa ajatella itseään ensin lapsena ja kohdistaa myötätunto siihen lapseen.

Jos tarkoitat hyvää itsetuntoa, kai se on sitä että luottaa pärjäävänsä, vaikka ei aina onnistuisikaan. Uskoo itseensä.

En usko että on hyvä olla aina itsevarma kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa ihmeessä jos tuohon löytyy joku oikeasti toimiva keino. Ei auta epämukavuusalueelle meno, ei onnistumiset, eikä tuo varsin simppeliltä kuulostava "päätät vaan"

Ei siihen mikään muu auta, koska se asia on yksinomaan oman pääsi sisällä. Sitä ei kukaan tule sinne muuttamaan. Joko itse päätät, että tietoisesti alat vähitellen muuttaa aivojesi synapsiverkostoa niin, että itsesi hyvänä näkemisestä tulee normaalia, tai sitten vain jatkaa itsesi mollaamista. Mitään sen kummempaa syytä ei ole eikä tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se ei ole noin vaikeaa. Ei tarvitse edes onnistua. Se on asennekysymys. Itse päätät vaan, että olet hyvä ja riität. Siinä se, enempää ei tarvita.

 

Miten minä perustelen sen itselle? Kuulostaa tyhmälle, mutta miksi juuri minä riitän tällaisenaa tms. Sama myös tuolle, että "miksi minä olen hyvä".

 

Ap

Siksi, koska ihan kaikki riittää juuri sellaisena kuin ovat. Miksi pitäisi olla jotain syytä arvostaa itseään? Eikö se ole riittävä syy, että sinä olet sinä?

Epämukavuusalueelle meno kyllä auttaa, mutta sillä asenteella, että tekee parhaansa, ja jos ei onnistu, se ei haittaa. Jokainen kokemus opettaa jotakin. Joskus se opetus on tärkeämpää kuin toivottu lopputulos. Ja joskus toimii myös "fake it until you make it". Eli näyttele itsevarmaa ja pian huomaat, että olet se oikeasti. 😊

Sun pitää lopettaa täydellisyyden tavoittelu. 

Tee asiat vähemmällä vaivalla ja pienemmillä vaatimuksilla.  Yllätyt jos saatkin enemmän ja jos et onnistu, sua ei harmita niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Epämukavuusalueelle meno kyllä auttaa, mutta sillä asenteella, että tekee parhaansa, ja jos ei onnistu, se ei haittaa. Jokainen kokemus opettaa jotakin. Joskus se opetus on tärkeämpää kuin toivottu lopputulos. Ja joskus toimii myös "fake it until you make it". Eli näyttele itsevarmaa ja pian huomaat, että olet se oikeasti. 😊

Mä en usko tuohon fake it until you make it -meemiin.  

Miten estää se, ettei elämä muutu pelkäksi maskaamiseksi ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se ei ole noin vaikeaa. Ei tarvitse edes onnistua. Se on asennekysymys. Itse päätät vaan, että olet hyvä ja riität. Siinä se, enempää ei tarvita.

 

Miten minä perustelen sen itselle? Kuulostaa tyhmälle, mutta miksi juuri minä riitän tällaisenaa tms. Sama myös tuolle, että "miksi minä olen hyvä".

 

Ap

Googlaa itsemyötätunto