Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, joilla kaksikielisyys on tuonut ongelmia lapsen puheenkehitykseen
07.12.2010 |
Olen tähän saakka tavannut vain perheitä, joissa lapset puhuvat sujuvasti näitä kahta kieltä.
Jos kuitenkin 2-kielisyys on tuonut mukanaan puheen viivästymistä, niin missä iässä puhetta on alkanut tulla? Onko sellaista, että vain toinen kieli olisi hyvä ja toinen jäänyt jostain syystä passiiviseksi? Miten olette tällaisessa tilanteessa toimineet?
Kommentit (16)
kaksikielisyyden vuoksi?
Meillä kaksikielinen perhe ja kaikilla lapsilla ollut jonkinlaista ongelmaa puheenkehityksen kanssa, lisäksi toinen kieli huomattavasti heikompi.
Puheterapeutin mukaan vika on todennäköisesti geeneissä eikä kaksikielisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksikielisyyden vuoksi? Meillä kaksikielinen perhe ja kaikilla lapsilla ollut jonkinlaista ongelmaa puheenkehityksen kanssa, lisäksi toinen kieli huomattavasti heikompi. Puheterapeutin mukaan vika on todennäköisesti geeneissä eikä kaksikielisyydessä.
koska yleensa sanotaan, etta jos ei jo valmiiksi ole puheenkehityksessa ongelmia, ei se kaksikielisyyskaan niita aiheuta.
Meilla (neljakielinen perhe) on yksi lapsista alkanut puhua vasta 2-vuotiaana, muut jo hiukan paalle 1-vuotiaina, mutta tuo 2 vuottakaan ei ole mitenkaan erityisen myohaninen aloitus edes yksikielisella.
Toisaalta taas se, etta lapsi ei suostu puhumaan jotain kielta on asia aivan erikseen, ja liittyy yleensa kielen "statukseen" ja siihen, etta lapsi kokee olevansa kummallinen jos puhuu kielta, jota muut lapset hanen ymparistossaan eivat osaa (etenkin jos ymparisto on yksikielinen). Eli silla ei ole oikeastaan mitaan tekemista kielen osaamisen kanssa, vaikka se hyvin yleista onkin.
tuonut mitää positiivista.ex posmottaa ruottia,muttei nua kaks ole oppineet puhumaan,ymmärtävät joten kuten.9 ja 12 vuotiailla vielä dysfasia.
nykynen mies joka on myöskin suomenruottalainen,olemme päättäneet ettemme opeta näitä kahta nuorimmaista kaksikielisyyteen.
Esim. dysfaatikkoja opettavassa Ebeneser-koulussa yli puolet lapsista on kaksikielisistä tai maahanmuuttajataustaisista perheistä. Siis selvästi enemmän heitä on kuin väestössä.
Jos ap yhtään epäilet häikkää, pyydä neuvolasta lähete jatkotutkimuksiin. Mitä aikaisemmin ongelmat havaitaan ja diagnosoidaan, sitä paremmin ehditte saada terapiaa ennen koulun alkua.
Esim. dysfaatikkoja opettavassa Ebeneser-koulussa yli puolet lapsista on kaksikielisistä tai maahanmuuttajataustaisista perheistä. Siis selvästi enemmän heitä on kuin väestössä. Jos ap yhtään epäilet häikkää, pyydä neuvolasta lähete jatkotutkimuksiin. Mitä aikaisemmin ongelmat havaitaan ja diagnosoidaan, sitä paremmin ehditte saada terapiaa ennen koulun alkua.
voi olla taustalla muitakin ongelmia, vaikkapa pakolaisuuteen tai sosioekonomiseen statukseen liittyvaa, joka vaikuttaa yleisesti kehitykseen, ja sikali myos puheen kehitykseen. Olen keskustellut monikielisyydesta monien asiantuntijoinen kanssa ja lukenut paljon alaan liittyvaa kirjallisuutta koska omassa perheessani puhutaan tosiaan neljaa kielta, ja sen perusteella muodostunut kasitykseni on, etta yleensa monikielisyydella (saati sitten kaksikielisyydella, joka on sen simppelein muoto) ei ole mitaan tekemista perustavaa laatua olevan puheen kehityksen ongelmien kuten dysfasian kanssa (vaikkakin puheen aloitus voi monesti viivastya jonkin verran).
T: olinkohan kakkonen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomi on ihan loistavaa, ei ongelmia. Mutta minun puhuma saksa on sit eri juttu. Tyttö ymmärtää kaiken mitä puhun, mutta ei puhu itse muuten kuin pakottamalla saksaa. Olen itse täysin kaksikielinen, joten puhutaan miehen kanssa suomea keskenään -> tyttö tietää, että ymmärrän vaikka se puhuisi suomea mulle.
Puheviivästymistä ei ole ollut. Nyt olen kuukauden verran lahjonut rusinalla puhumaan saksaa. Eli en suostu tekemään sen pyytämiä asioita, jos puhuu suomea ja lisäksi palkinnoksi tulee rusinoita jos tajuaa itse puhua saksaa. Hiljalleen edetään, nyt jo on muutaman kerran jotain sanonut spontaanisti saksaksi rusinan toivossa.
Tuo ei tietenkaan tarkoita sita, etteiko ap:n lapsella voisi olla oikeaa puheen kehitykseen liittyvaa ongelmaa, johon luonnollisesti kannattaa hakea apua mahdollisimman varhain.
Tarkoitus on vain oikoa sita kuvaa joka monilla (yksikielisilla) on edelleen vallitseva, etta monikielisyys on jotenkin negatiivinen ja lapselle haitallinen asia lahtokohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ollaan muutettu maasta toiseen ja lasten kielikin siinä on tupannut aina vaihtumaan koulujen ja tarhojen takia...
Eli kotona puhutaan keskenämme vain suomea, mutta nuorimmat tuntuvat vastaavan melko helposti (siis jo muutaman kuukauden asumisen jälkeen) mieluusti kulloisenkin asuinmaan kielellä. Esikoisella sen sijaan toimii kotona aina suomi.
Vanhojen asuimaiden kielillä leikitään ja lauleskellaan mutta todella aktiivisesti en pysty enkä jaksa panostaa kuin suomen kieleen ja tietysti aina kulloisenkin asuinmaan kieleen. Koululaiset ovat aina menestyneet loistavasti niin lukemisessa kuin kirjoittamisessa asuinmaasta huolimatta (ja siis tietysti ns. sisäänajo" kauden jälkeen).
Meillä siis lapsilla puhetaito ikäänkuin aaltoilee. Milloin kenelläkin on mikäkin kieli hakusessa tai epäsuosiossa... Suomea pyritään tukemaan, enkä laske, että nämä meidän vessikat olisi puolikielisiä. Koen että monikielisyys on ainakin meillä rikkaus.
suomi on ihan loistavaa, ei ongelmia. Mutta minun puhuma saksa on sit eri juttu. Tyttö ymmärtää kaiken mitä puhun, mutta ei puhu itse muuten kuin pakottamalla saksaa. Olen itse täysin kaksikielinen, joten puhutaan miehen kanssa suomea keskenään -> tyttö tietää, että ymmärrän vaikka se puhuisi suomea mulle.
Puheviivästymistä ei ole ollut. Nyt olen kuukauden verran lahjonut rusinalla puhumaan saksaa. Eli en suostu tekemään sen pyytämiä asioita, jos puhuu suomea ja lisäksi palkinnoksi tulee rusinoita jos tajuaa itse puhua saksaa. Hiljalleen edetään, nyt jo on muutaman kerran jotain sanonut spontaanisti saksaksi rusinan toivossa.
Tuo muistuttaa vähän meidän kuopusta: Miksi puhua saksaa, kun äiti kumminkin ymmärtää, vaikka puhuisin suomea...
Eli siis menee siitä, mistä aita on matalin. Kumpi teillä on ympäristön kieli? Meillä se on suomi, ja taas miehen ja minun yhteinen kieli on saksa (saksa on minullakin vahvempi, joskaan ei alkup. äidinkieli)
Meillä kuopuskin on jo 6v, esikoinen on 8v. Molemmat ovat olleet aluksi yksikielisiä (saksaksi) ja omaksuneet suomen vasta n.3-/5-vuotiaina. Lasten pälpättäessä suomea aloin itsekin puhua sitä taas ihan huomaamatta, ja nyt ollaan tosiaan tilanteessa, jossa lapset tuskin koskaan viitsivät vastata minulle saksaksi (isälleen toki puhuvat vain saksaa). Kyllä he minullekin sitä puhuvat, jos on aivan pakko, mutta en itse välttämättä huomaa kielen vaihtumista kuin viiveellä, joten minua on suht helppo vedättää;-)
Anteeksi ap, kun oli OT, mutta harvoin "tapaa" ketään muuta suomi-saksa-kaksikielistä av:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki se puhuminen oli ehkä hitaampaa alussa kun monilla yksikielisillä lapsilla mutta mikä on sitten luonnetta ja geenejä niin vaikea sanoa.
Lapsi nyt 4 v ja puhuu hyvin äidinkieltä, ihan o.k suomea ja auttavasti englantia (ymmärtää hyvin mutta oma puhe takeltelee jonkinverran).
Riippuu myös ajoittain missä seurassa on ollut. Isovanhemmilta tulessa puhuu paljon suomea ja USAssa oltuamme taas pari viikkoa meni englanniksi ilmeisesti unetkin :)
vahvempi. Eli on sitten niitäkin joilla on hyötyä kaksikielisyydestä. Heikompi, eli Suomi on meillä vain "puhekieli".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tosiaan asutaan, eli se vahva kieli on ympäristön kieli. Turha sitä muuta puhuakaan ;)
Meillä on pojalla todettu dysfasia - ja on nyt eskarissa - saa puheterapiaa ja on normia pienemmässä ryhmässä. Näin jälkeenpäin olisin ehkä jättänyt sen toisen kielen pois ja keskittynyt vain toiseen kieleen. Nyt siis ruotsinkielisessä dagiksessa/eskarissa ja kotona puhutaan isän kanssa ruotsia, äidin kanssa suomea ja kotikieli on yhteinen suomi. Nyt sitten tutkitaan voiko mennä normi-ekaluokalle - uskon että lapsella olisi ollut helpompaa jos olisi ollut vain yksi kieli --- olisi nyt kehittyneempi siinä. Tällä hetkellä ruotsi on vahvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ollaan muutettu maasta toiseen ja lasten kielikin siinä on tupannut aina vaihtumaan koulujen ja tarhojen takia... Eli kotona puhutaan keskenämme vain suomea, mutta nuorimmat tuntuvat vastaavan melko helposti (siis jo muutaman kuukauden asumisen jälkeen) mieluusti kulloisenkin asuinmaan kielellä. Esikoisella sen sijaan toimii kotona aina suomi. Vanhojen asuimaiden kielillä leikitään ja lauleskellaan mutta todella aktiivisesti en pysty enkä jaksa panostaa kuin suomen kieleen ja tietysti aina kulloisenkin asuinmaan kieleen. Koululaiset ovat aina menestyneet loistavasti niin lukemisessa kuin kirjoittamisessa asuinmaasta huolimatta (ja siis tietysti ns. sisäänajo" kauden jälkeen). Meillä siis lapsilla puhetaito ikäänkuin aaltoilee. Milloin kenelläkin on mikäkin kieli hakusessa tai epäsuosiossa... Suomea pyritään tukemaan, enkä laske, että nämä meidän vessikat olisi puolikielisiä. Koen että monikielisyys on ainakin meillä rikkaus.
et taida teitää kauanko yhden kielen täydelliseen oppimiseen menee. Itsekin muutamme n. parin vuoden välein, mutta ehdottomasti lasten akateemisen kielen on pysyttävä samana, ja se on englanti. Kotona puhutaan suomea ja opiskelevat kuka mitäkin kieltä ja ne pysyy myös aina samana koulusta riippumatta. Lisäksi tietysti oppivat jonkin verran paikallista kieltä.
Lapsemme ovat kolmikielisiä. Joista englanti on vahvin akateemisessa mielessä, suomi tunnekielenä. Kolmas kieli on hallussa.
jotka ovat 2-kielisiä. Kaikissa se äidin kanssa puhuttu kieli on ollut ainakin aluksi parempi. Useinhan se vahvempi kieli tuppaa olemaan tietenkin sen maan kieli, jossa perhe asuu, koska sen kieliyhteisön jäseneksi lapsi kasvaa. Joskus lapsi saattaa kieltäytyä puhumasta toista kieltä, luulen, että syy on se, että lapsi tuntee olevansa vähän niin kuin kielipuoli tuossa kielessä, ei osaa ilmaista itseään tarpeeksi tms.