Olen saanut elämäni järjestykseen, mutta olen aikaisempaa onnettomampi?

Piti kysyä sitäkin, onko muitakin jotka ajattelevat kuten minä?



Objektiivisesti ajatellen kärsin varmaankin huijarisyndroomasta, ainakin jossain määrin.



ap

Odotat, että onnellisuus tulee ainoastaan ulkoisista asioista, sun pitää löytää se onnellisuus sisältäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Odotat, että onnellisuus tulee ainoastaan ulkoisista asioista, sun pitää löytää se onnellisuus sisältäsi. 

En oikeastaan. Olen kyllä tietoinen siitä, että onnellisuus löytyy sisältä eikä ulkoisista asioista. En vain löydä onnellisuutta, enkä usko ansaitsevani sellaista.



ap

Dolores Gannon on hypnotisoitnut tuhansia ihmisiä ja kaikki kertoivat kuolemanjälkeisestä elämästä samaa.

There Is Life After Death According to Dolores Cannons Research Using QHHT

What Happens To The Soul After Death?

The soul takes some time to make the transition from the physical to the spiritual plane. Right after death, the soul is often confused in its new bodily state as it is now experiencing a higher dimension.

Finally, when the realization of death dawns upon the soul, naturally it feels dejected at the thought of leaving its loved ones. That is why all religions have a mourning period, a period for the soul to accept their death and make their journey to the spiritual side. Prayers and positive intentions offer solace to the departed soul.

Then based upon their karma, the soul either makes its way to heaven or hell where they are rewarded or punished for their actions in this lifetime. This is the most common belief across many religions around the world.

Dolores Cannons Findings On Life After Death

Dolores Cannon was a past-life regressionist and a hypnotherapist. In her technique, QHHT (quantum healing hypnosis technique), she connected with a higher consciousness or source that is much beyond the consciousness of the soul. This happens at the deepest level of trance the somnambulistic state. Using this technique, she guided people through their death experience, i.e., they were able to experience everything from the moment of their death to crossing over and beyond. Since her work in 1979, she conducted QHHT on hundreds of patients and found consistency in their reports of their experience after death irrespective of peoples cultural and religious backgrounds.

The White Light

At par with NDEs, her subjects too described that at death they encountered a white light. It was much like an intense energy field that separated the physical and spiritual worlds. When they passed through this barrier their silver cords were severed, detaching their spirit from the physical body.

The Greeters

Some souls experienced confusion right after death, especially those that encountered sudden or violent death. They felt disoriented, ignorant of what they should do, much like the anticipation of a child joining a new school. This is when the greeters show up and help in initiating the soul back to the spiritual realm. Greeters are usually ancestors or acquaintances of the dead with whom they have shared a karmic connection in this life or the past.

However, irrespective of a traumatic death or not, you will rekindle with your soul family and remember the connection you shared in your past lives.

The Schools

Many times her subjects regressed not to life but to a state in-between lives on various spirit levels. The most common description was that of the school of knowledge. This school exists on a dimension that is much like the idea of paradise or perfected earth. The topography is identical to that of the earth but rather a superior version of it. The colors in this realm were more vivid and extravagant, free from the death and decay of earth.

The schools in this realm were a replica of schools on earth with classrooms and masters. Souls came here to gain knowledge on various subjects to accelerate their soul evolution. They mainly learned to evaluate their past lives from a neutral perspective unbiased by worldly influences.

Halusitko oikeasti saada elämäsi tähän uuteen järjestykseen vai oliko syynä ulkoinen painostus? Mitä naapuritkin sanovat ja vanha äiti saa hävetä silmät päästään kylillä liikkuessaan, ainakin omien sanojensa mukaan.

Miten kukaan voi uskoa tollaseen paskaan

Onko sinulla ystäviä joita tapaat ja joiden kanssa käyt paikoissa?

Ei vankeus ja kiire teekään ketään iloiseksi lopulta, jos on vain sidottu ilman vaihtoehtoja. Se mitä tykkää tehdä voi olla helpottavampi asia, riittävä lepo ja luonnollisempi elämäntapa. Jos on perussairauksia jatkuva kiire sopii sitä vähemmän.

Selviytyjän pahin hetki on silloin, kun asiat on ulkoisesti kunnossa ja suorittaminen tasoittuu. Vapautuu petollista tilaa mielelle, joka pyrkii vihdoin korjaamaan sen, minkä aikanaan jätit huomiotta.

Anna itsellesi aikaa ja armoa. Käsittele yksin ja yhdessä. Kaikki järjestyy kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Halusitko oikeasti saada elämäsi tähän uuteen järjestykseen vai oliko syynä ulkoinen painostus? Mitä naapuritkin sanovat ja vanha äiti saa hävetä silmät päästään kylillä liikkuessaan, ainakin omien sanojensa mukaan.

Hyviä kysymyksia. Kiitos näistä :)



Kyllä minä sitä itse halusin. Mutta kyllä silläkin oli vaikutusta, etten olisi tuottanut läheisilleni surua. Ja sillä, että oli raskasta elää jatkuvassa pelossa "tupatarkastuksesta" jos vaikka olisi tullut äkillinen remontti tmv.



Ja kyllä minusta alkuun tuntui hyvältä, kun oli työ ja myöhemmin pääsin muuttamaan siistiin asuntoon.



ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ystäviä joita tapaat ja joiden kanssa käyt paikoissa?

On kyllä, mutta tapaan ystäviäni harvoin. Toki heilläkin on kiireitä.



ap

Vierailija kirjoitti:

Selviytyjän pahin hetki on silloin, kun asiat on ulkoisesti kunnossa ja suorittaminen tasoittuu. Vapautuu petollista tilaa mielelle, joka pyrkii vihdoin korjaamaan sen, minkä aikanaan jätit huomiotta.

 

Anna itsellesi aikaa ja armoa. Käsittele yksin ja yhdessä. Kaikki järjestyy kyllä.

Kiitos sinulle :)



Mutta en siis koe, että asiat olisivat kunnossa.



Olet kyllä oikeassa. Eihän tässä muu auta kuin oppia olemaan armollisempi itselleen. Se, miten tässä onnistuisin, onkin eri asia.



ap

Minua terapeutti auttoi vuosien aikana pääsemään riippuvuuksista eroon sillä lupauksella, että sitten helpottaa mt ongelmatkin. Ei ollut totta. Sitten vasta romahtikin olo kun ei ollut niitä pakokeinoja enää. Eli se "ryhdistäytyminen" parantaa kaiken vain silloin kun taustalla ei ole oikeaa sairautta.

Tuota tuota tuota,

Juu tuo kuulostaa tavallaan ihan Tutulta,  roskaa, romua ja asuin aluetta lukuun ottamata, kuin otanta omasta elämästä.

Olen kouluttamton, käsityöläinen,  meni aikoinaan  melkeen  työpaikka,   parisuhde ja terveys, jossain välissä ailkoi masennus, tiedä onko poistunut vielläkään. Koko ajan olen ollut työpaikkallani duunarina, ja viimevuosina olen ollut asiantuntijana, yms erikois hommissa, mistä on palkittua koulutsustaustani humioiden avokäisesti. Vaikka oikeasi olen edelleen se rukkanen, joka ei oikeasti osaa mitään erikoista, enkä edes muista asioita, silti työnantaja arvostaa,  tästä olen useammankerran puhunut, että en oikeasti edes ansaitse tuota luottamusta.

Työni toki hoisan niinhyvin kuin kykenen, mutta siksihän minut on palkattu alkujaan muutoinkin.

Itse olen Myynnyt huomattavan määrän joutotavaraa ja  antanut romua pois ( minulla on iso asunto ja varastotilat).

Asun yksin ja juu on järvenrantamaisema,  ollut pelit ja vehkeet, mutta ruvennut  downsiftaamaan ja luopunut paljolti asioista joita joskus halusin nurkkiin.



Mutta onnellinen en ole, enkä ole ollut vuosiin, ihmisiin katkeroitunut. Tässä muutamavuosi sitten kävi niin että pyrin saamaan elämääni järjestykseen ja  otin yheyden errääseen naiseen johon olin ollut ihastunut jo pari vuosikymmentä, tosin tarkoitukseni ei ollut lähentää meitä vaan tehdä itselle selväksi että kaikki ihastus kuitenkin vain minun päässäni ja hyvin yksipuoleisena, no vielläkin ainoa ihminen jonka kanssa voisin luullakseni mennä vaikka naimisiin. Mutta tuo keskusatelu sai minut ajattelemaan ihmisuhteita noin ylimaataan muutenkin.

Joten nyt tilanne on se että livuin pois kaikkien ystävieni elämästä, sukulais suhteita ei oikeastaan ole, ja töissäkään ei ole kuin muutama hyvänpäivän tuttu. Pitapuolisesti näyttää että mulla elämä noin kutakuinkin raiteillaan , tuevaisuus avoinna.

Juu on, olen saavuttanut nyt kaiken minkä halusin, ja olen ilmaissut että alkaa riittämään,  en oikeastaan tiedä miksi jatkaa tätä työsarkaa, kun  se ei johda kuin seuraavaan päivään , samanlaisia sarjassaan kunnes kroppa tai pää pettää.

 

Jos elämää ajattelee johdonmukaisesti ja järjellä on se hyvin raadollista, ja onnellinen voi olla  luonteelaadusta toki riippuen kuitenkin vain omassa kuplassaan,  toiset voivat elää onnellisesti , heille riittää vain se oma kupla ja kaikki muu on suljettu ulkopuolelle, sitten on se osa joka pystyy käsittelemään asioita isolla mittakaavalla ja näkevän hyvää  asioissa  kuin asioissa.

Kkuitenkin todellisuuden mittakaava on kutekuinkin se että millään ei ole minkäänlaista vaikutusta mailmankaikkeuteen, mutta hyvin pienen pienen ympyrän sisällä pienenkin asian merkitys voi kertaantua yhteiskunnassa, jolloin  jonkun asiantuntijan  puhe jostain asiasta voi sysätä  jonkun toisen elämää paremmaksi, ja alkuperäinen asiantuntija voi jopa tuntea onnistumisen tunnetta.



Jumalauta mikä monologi, ja ihan aiheen sivuun viellä. Harmi.



Ps: Voithan lohduttautua asialla että julkisuudessa on jokatapauksessa jos jonkinlaista asiantuntijaa joista valta osa on ihan pihalla, riittää että osaa puhua,  ja jos ei asiasta tiedä niin sitä voidaan spekuloida ja punnita.

Anteeksi taas tästäkin.

Minusta ap vaikuttaa enemmänkin symppikseltä ihmiseltä.



Ei paha ihminen murehtisi olevansa huono, vaan pitäisi itseään virheettömänä.