Akkukäyttöisten tavaroiden valtava lisääntyminen ja ekologisuus

Akkulumilapio. Hah.

Kuinkahan monta akkuhammasharjaa ja -partakonetta mulla onkaan ollut tähän mennessä...  Ainoa vika niissä on ollut se, että akku on hyytynyt.  Muuten olisivat olleet ihan toimivia.

Tälläkin hetkellä mulla on 2 partakonetta.  Jos toisesta loppuu akku kesken ajon, niin toisella voi ajaa loppuun.

Akkutyökaluja mulla on ollut paljon ja on edelleen.  Niissä sentään voi vaihtaa akun.  Tosin halpismalleihin ei välttämättä saa akkuja enää sen muutaman vuoden jälkeen, kun akusta alkaa olla mehut pois.  Siksi käytänkin enää vain Makitan akkuvehkeitä, jotka on kyllä aika kalliita ja uuden akun hinnalla voisi ostaa jonkun halpamerkin porakonesarjan 2 akulla + laturilla (hyvässä lykyssä parikin).

No, ei kai näiden pikku akkukäyttöisten laitteiden osalta nyt suurempaa raaka-aineiden louhimista tarvita.  Mutta jos yhden täyssähköauton akuston paino on jotain puoli tonnia tai päälle, niin se vastaa jo aika monta pienen akkulaitteen akkua.  Tosin niitä pystytään varmaan kierrättämään jossain määrin eli ihan kaikkea ei tarvii louhia maan sisästä.  Vaan sitä mukaa kun akkuteknologiat kehittyy, niin samaan tahtiin ne vanhat akutkaan ei ole kovin kierrätyskelpoisia.

Yhdessä vaiheessa oli sähkölaitteiden akut NiCd-tavaraa, mutta niillä akuilla ei ole isoa virkaa kierrätyksessä tai ei niistä ainakaan luulisi uusien Litium-ioni-akkujen raaka-aineeksi olevan.  Toivottavasti sähköautojen akkujen osalta homma menee fiksummin.

- yks vaan -