Onko muilla jo aikuiseen ikään ehtineillä tätä, että...

Niin, vaikea sanoa mistä tulee tunne, että ei osaa mitään vaikka ehkä toisille se ei sitlä näytä. Onko vain liian kovat vaatimukset itselle?

Olen myös väsynyt siihen, että joka työpaikalla pitäisi jatkuvasti olla täpäkkänä ja opetella (innoissaan) koko ajan uutta. Ei vaan keski-ikäisenä enää jaksa. Ei huvita eikä kiinnosta.

No eihän kukaan osaa ihan kaikkea omasta alastaan. Ihan naurettavia selityksiä kuulee usein oman alansa rautaisilta ammattilaisilta.  

Niinpä. Tuttua. Työsuhteen alussa on aina jokunen viikko tai ehkä kuukausi, kun kehtaa kysellä ja vaikka samojakin kysymyksiä ja muut vastaavat ymmärtäväisesti ja auttavaisesti. Sitten laskeutuu se olettama, että pitäisikin jo osata kyselemättä eikä enää kehtaa näyttää "tyhmyyttään" ja yrittää sitten vain säätää jotenkin tai kautta rantain urkkia vastauksia ongelmiin. Tämä on todella raskasta. Työelämä kuormittaa nykyään aivoja liikaa. Siihen vaativat asiakkaat vielä päälle niin ei ihme, että masennus ja uupumus kolkuttelevat.

Olisi kiva olla hyvä työssään. Vaan olen jo luopunut ajatuksesta, koska se on liian kova tavoite. Tyydyn keskinkertaisuuteen.

Pitää hankkiutua sellaisiin hommiin joissa pärjää. Jos ei kertakaikkiaan ole älyä, tarkkuutta ja oppimiskykyä ei voi pärjätä vaativissa hommissa pelkän halun voimalla. Tokihan työkaverit neuvoo ja aikansa käyttäytyvät korrektisti. Mutta raskasta se on heillekin vetää perässä kivirekeä. Arvaat varmaan mitä sinusta puhutaan selän takana ja mitä jätetään kertomatta, kun et kuitenkaan tajuaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää hankkiutua sellaisiin hommiin joissa pärjää. Jos ei kertakaikkiaan ole älyä, tarkkuutta ja oppimiskykyä ei voi pärjätä vaativissa hommissa pelkän halun voimalla. Tokihan työkaverit neuvoo ja aikansa käyttäytyvät korrektisti. Mutta raskasta se on heillekin vetää perässä kivirekeä. Arvaat varmaan mitä sinusta puhutaan selän takana ja mitä jätetään kertomatta, kun et kuitenkaan tajuaisi. 

Pointti on nimenomaan se, että ei enää ole työtehtäviä, jossa ei oleteta sinun opettelevan uutta ja KEHITTYVÄN koko ajan. Ihan alkeellisimmatkin työtehtävät jo kulminoituvat kehittymiseen ja tavoitteisiin. Ei ole enää helppoja työpaikkoja. Ja sitten ihmetellään kun on paljon porukkaa työttömänä.

Kuulostaa siltä, että sinulle voisi sopia jokin toinen ala paremmin. Olisi joka tapauksessa hyvä käydä juttelemassa vaikka psykologille noista ajatuksistasi, koska on raskasta päivittäin kokea osaamattomuutta ja huonoutta. Se käy sinulle liian raskaaksi pitkän päälle ja uhkaa työkykyä. 

Kyllä työstä pitäisi ainakin ajoittain nauttia, mielellään suurimman osan aikaa. Työnteon ei tulisi olla tervanjuontia eli en sano, että kokemuksesi on normaali, vaan kehotan lääkäriin ja psykologille. Fyysinenkin syy on mahdollinen vaikeuksiisi ja sitä voi lääkitä. Muistitesti esimerkiksi kannattaisi tehdä, tein itsekin sen jokunen vuosi sitten, kun tuntui, että muisti on huonontunut.

Suorituspaine ja epäonnistumisen pelko sinänsä aiheuttavat sitä ettei osaa ymmärrä eikä pysty kunnolla prosessoimaan tehtäväkuvaa. Minulla ollut tätä nuoresta lähtien. Olen vain hyväksynyt ja rakastan itseäni koska en voi muuta. Ei sitä pysty muuttamaan. Ois jo parantunut jos ois parantuakseen.

Itse olen ihan kypsä vuosittaisiin kehityskeskusteluihin. Aina vain yhä enemmän ja enemmän ja entistä suurempiin  sankarisuorituksiin... pitäisi jotenkin larpata ne "innokkaana" läpi... toistaiseksi olen onnistunut olemaan sanomatta, että ihan.oikeasti ei kiinnosta. 😑 Teen töitä 8 h ja saan palkan. 

Oletko vaativalla alalla asiantintijana? tai siis niitä hommia yrittäny

Ei neuvojen kyseleminen ole noloa. Se on vain hyvä asia kokeneellekin ammattilaiselle.

Kollega, jolta neuvoa kysyy, kokee sen kiinnostuksen ja arvostuksen osoituksena ja todennäköisesti ajattelee, että haluat oppia hänen tapansa tehdä kyseisen asian.

Ainakin omalla alallani kaikki kyselevät toisilta, että miten teet tämän ja tuon ja miten toimit missäkin tilanteissa. Niitä kysytään myös ihan uusilta tekijöiltä, sillä heillä voi olla uudenlaisia näkemyksiä ja työtapoja.

Minulla on silleen että olen aina osannut kaikkea ja oppinut kaiken melko helposti ja ollut ahkerampi kuin ne jotka saavat palkkaa mutta sitten jonkun työharjoittelun jälkeen minua ei ole palkattu. Eipä enää oikein kiinnosta työntekeminen koska olisin muuten ikuinen harjoittelija.

Vierailija kirjoitti:

Ei neuvojen kyseleminen ole noloa. Se on vain hyvä asia kokeneellekin ammattilaiselle.

Kollega, jolta neuvoa kysyy, kokee sen kiinnostuksen ja arvostuksen osoituksena ja todennäköisesti ajattelee, että haluat oppia hänen tapansa tehdä kyseisen asian.

Ainakin omalla alallani kaikki kyselevät toisilta, että miten teet tämän ja tuon ja miten toimit missäkin tilanteissa. Niitä kysytään myös ihan uusilta tekijöiltä, sillä heillä voi olla uudenlaisia näkemyksiä ja työtapoja.

Kyllä se pidemmän päälle alkaa ärsyttää. Oma keski-ikäinen esimies on ollut vuosia jo talossa, mutta ei silti osaa perusjuttuja. Edelleen kysyy apua niihin samoihin asioihin, jotka on neuvottu jo kymmeniä ellei satoja kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Oletko vaativalla alalla asiantintijana? tai siis niitä hommia yrittäny

Niin hullu / masokisti en sentään ole.