Vauvan yösyöntien jälkeen en osaa nukahtaa uudelleen! Väsynyt äiti..

voisiko sulle olla masennusta? itellä masennusaikana juurikin noita uniongelmia... lääkityksen kanssa voi imettää...Voimia

Voisi hyvinkin. Mä jännitän puhua näistä neuvolassa, koska ajattelen heti leimautuvamme ongelmaperheeksi jossa asioita seurattava entistä tarkemmin tms..? Olen kieltämättä aika väsynyt, hermostunut jne.

Olen kokenut saman. Tosin olen kärsinyt ajoittaisesta unettomuudesta myös ennen lapsien syntymää. Uneni on hyvin kevyttä, herään helposti keskellä yötä ja sen jälkeen on vaikea saada enää unesta kiinni. Tyttäreni syntymän jälkeen olin ensimmäiset kuusi kuukautta todella väsynyt, päivät menivät kuin sumussa. Jonkun verran toi apua päätös siirtää hänet nukkumaan omaan huoneeseen. Nukun paremmin jos makuuhuone on suhteellisen viileä, ja mahdollisimman pimeä. Olen myös yrittänyt välttää kahvin tai muiden kofeiini pitoisten juomien nauttimista päivän aikana. Jos ongelma jatkuu pitkään kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

kannattaa tutkia tätä, olisiko siitä apua

http://www.aima.fi/



Omassa neuvolassani on muuten neuvolapsykologina äiti, joka on itse kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.



Mulla itsellä auttaa nukahtamiseen se, että kuuntelen kuulokkeilta musiikkia tai radio-ohjelmia erittäin hiljaisella. Silloin tulen keskittyneeksi niihin ja nukahdan, enkä jää jumiin ajatuksiini.



Mulla siis käy helposti niin, että alan ajattelemaan, että kohta pitää taas herätä, kuinka voi ihminen jaksaa, laskutkin pitää maksaa ja kohta taas toi lapsi syö ja pitäisi nukkua, mutta kun ei nukahda....



Melatoniinia voi ilmeisesti käyttää myös imetyksen aikana, se voi parantaa unen laatua. Lääkäriltä resepti. Se ei ole siis unilääke eikä edes nukahtamislääke, vaan hormoni, joka parantaa unen laatua. Tää on sitä samaa mitä lehmät erittävät yöllä lypsettävään maitoon.

itse kanssa häpesinja jännitin ja sitten menikin jo tosi pahaksi, unettomuudesta seurasi kamalia ajatuksia sekä painajaisia, melkein olin jo psykoosissa, kun hain apua lääkäristä... soita vaikka mielenterveystoimistoon(voi olla vaikea saada aikaa) itelles aika jos et halua neuvolassa puhua tai sitten ihan tk:n aikuisterkkarilta aika, sano vaan aluksi että sulla on unettomuutta ja puhu siellä sitten kaikki selvemmin... Itse toivuin masennuslääkityksellä tosi nopeasti hyvään kuntoon.Oisko sulle apua jos esikoisella ois päivähoidossa?

Ehkäpä mun olisi syytä soittaa, en olisi niin hermostuva esikoisen uhmankaan kanssa. Eli lupaatte, ettei koidu mitään "haittaa" jos neuvolan psykologilles oitan? Kun samassa osoitteessa on myös varsinainen terveyshuoltomme, ei siis oikein väliä kummasta kautta. Jo parisuhteenkin kannalta olisi varmasti hyvä tehdä jotain..

Vauvasi on vielä pieni ja vasta muutaman kuukauden päästä voi edes yrittää toivoa, että yöt olisivat ehjempiä. Kova väsymys voi aiheuttaa sitä, että nukahtamisen taito häviää ja silmät seisovat päässä keskellä yötä, vaikka kaikki muut nukkuvat. Se on äärimmäisen rasittavaa ja kettumaista, ymmärrän hyvin. Meillä on vauva nyt nelikuinen ja tuossa 2 kk:n iässä olin ihan valmis heittämään pyyhkeen kehään, kun tuntui etten ikinä perkele pääse nukkumaan ja sitten jos mies vie vauvan vaikka vaunulenkille, niin tää makaa sängyssä kattoa tuijottaen.



Koita päivisin imettää kyljellään sängyssä, pimeässä huoneessa. Nukahdat jos nukahdat, oli vauva tississä kiinni tai ei. Sitten kun mies tulee iltapäivällä kotiin, niin annat sille hetken hengähtää ja sitten lähteköön ulos tunniksi molempien lasten kanssa ja syötte puoli kuudelta. Vaikket nukkuisi, niin se rauha ja hiljaisuus auttavat omalta osaltaan. Mulle neuvolatäti sanoi, että on tärkeätä edes levätä, vaikkei unta saisikaan.



Ruoka-asioissa menette nyt siitä missä aita on matalin, eli einekset ovat sallittuja, pakkaseen voitte viikonloppuna vääntää yhdessä vaikka paritkin ruokalajit ja lähdette siitä, että nyt riittää että on jotain pöperöä pöydässä. Muutaman kuukauden päästä alkanee helpottaa, kun vauvakin alkaa nukkua pidempiä pätkiä.

siinä itse voitat ja perheesi...ei tule harmia.

Ehkäpä mun olisi syytä soittaa, en olisi niin hermostuva esikoisen uhmankaan kanssa. Eli lupaatte, ettei koidu mitään "haittaa" jos neuvolan psykologilles oitan?

Ei siellä oikeasti kukaan ehdi ketään leimata, kun tuntuu että joka toinen mamma parkuu siellä silmät ristissä. :D Oikeesti, et ole yksin ajatustesi ja tilanteesi kanssa ja sitä varten ne työntekijät siellä ovat, että pääset purkamaan mieltäsi. Ulkopuolisen kanssa jutellessa saa näkökulmaa tilanteeseen, ehkä vinkkejä sujuvamman arjen järjestelyihin ja ylipäätään pääsee purkamaaan mieltään sellaiselle ihmiselle, joka ei siitä rasitu. Usein käy niin, että kun yrittää sille miehelleen avata ajatuksiaan ja parkua, niin se häkeltyy ja tilanne voi mennä vielä enemmän solmuun.

ainoastaan siltä, että olet väsynyt. Sinun pitäisi vaan saada nukuttua. Ei ole helppoa, tiedän sen.



Muutamia kikkoja: piikkimatto. 10 min piikkimatolla ja olo on ihanan raukea ja unikin voisi tulla helpommin keskellä yötä.



Itserentoutus. Kun asetut pitkällesi, pakotat mielestä kaikki ylimääräiset ajatukset pois. Tavallaan tyhjennät tietoisesti mielen. Jotkut keskittyvät hengityksen seuraamiseen. Toisilla on jokin positiivinen "maisema" tai tapahtuma mielessä, johon keskittyvät.



Yritä purkaa mieleesi muodostunut nukahtamisesta stressaaminen pois. Tämä ei ole helppoa. Itsekin kärsin tästä samasta pitkään.

Me ratkaistiin niin että miehen kanssa sovittiin että viikonloppuisin sain nukkua kunnon päikkärit ja sain sillä hieman univelkaa pois. Silloin tällöin äitini tuli hoitamaan päivällä esikoista niin että sain ottaa vauvan kanssa samaan aikaan päikkärit. Koko vauva-ajan olin tajuttoman väsynyt johtuen näistä nukahtamisongelmista mutta selvisin kun ajattelin että menen päivän kerrallaan - tavallaan hyväksyin sen että univaje on mutta yritin jättää murehtimisen. Ja yhtenä päivänä huomasin että helpottaa; lasten unirytmit mahdollisti yhtäaikaiset päikkärit (myös äidille!), vauvan yöunet piteni jne.

Ketuttaa kun mies ei edes tajua tätä mun väsymystäni. Hän ei voi käsittää, että valvon yöllä "muuten vaan" - itse hän kuorsaa täysillä, vaikka kaksi lasta karjuisivat täyttä kurkkua molemmin puolin, minä hoidan heitä ja sitten itse en osaa enää nukahtaa. Miestä saa tyrkkiä väkipakolla hereille, ja sammahtaa samantien kun voi. Hän sanoo, että jos on tosissaan väsynyt niin kyllä nukahtaa. Luulee siis, että valitan turhasta.. :-( Pahinta jos yritän ottaa päikkäreitä enkä sitten osaa nukahtaa, aikaa vaan kuluu.

hoitaa teillä muutaman yön tuon kriittisen aamuyön syötön. Antaa vaikka pumpattua maitoa. Sinä nukkuisit toisessa huoneessa. On toki raskasta miehelle, mutta voisi olla, että muutamalla yöllä jo saataisiin nukkuminen kuntoon. Minulla tuli uniongelmia vasta, kun vauva oli jo yli puolivuotia, mutta jokunen yö sitten mies nukkui vauvan kanssa ja minä muualla. Minulla menee helposti koko unirytmi sekaisin unen puutteesta ja sen kuntoon saattaminen vaatii tuollaista apua. Kun sain muutaman yön nukkua kunnolla, pystyin taas nukahtamaan myös aamuyöstä imetyksen jälkeen.



Isän ei tietysti ole hyvä koko ajan hoitaa yösyöttöjä, mutta voisiko muutaman päivän kuuri auttaa siihen, että nukkuminen lähtisi taas sujumaan.

Vauva kun ei huoli pulloa, testattu on jos milläkin mallilla. Itkee vaan.

Miestä saa tyrkkiä väkipakolla hereille, ja sammahtaa samantien kun voi. Hän sanoo, että jos on tosissaan väsynyt niin kyllä nukahtaa. Luulee siis, että valitan turhasta.. :-( Pahinta jos yritän ottaa päikkäreitä enkä sitten osaa nukahtaa, aikaa vaan kuluu.

Printtaa vaikka miehelle tämä ketju, niin on teille molemmille luettavaa ja keskustelunpohjaa. Tässä muutamia faktoja ja vinkkejä:

1) Yliväsynyt ei nuku. Kun on liian väsynyt, ei enää pysty nukahtamaan. Vrt. pikkulapseen, jolla uniaika on mennyt ohi ja lapsi vain huutaa pää punaisena hereillä, vaikka se on aivan katkipoikki-väsynyt. Samoin se menee aikuisella: yliväsynyt ei saa väkisin unta. Lisäksi eri ihmiset nukahtavat eri lailla, itse pyörin aina puoli tuntia unta etsimässä, mies nukahtaa heti kun laittaa silmät kiinni.

2) Vastuunkantaja ei nuku. Jos vastuu on aina viime kädessä yhdellä aikuisella, ei hän varmasti saa unta niinä harvoina kertoina kun se toinen niitä lapsia hoitaa. Siksi työtaakkaa pitää jakaa tasaisesti juuri niinä kamalimpina ekoina kuukausina.

3) Lapset ovat tärkeimpiä. Moni perhe sopii, että mies saa nukkua yöt, koska hänen pitää mennä aamulla töihin. Äiti sitten valvoo, ei saa unta päivällä, vetää illat samaan putkeen ja taas valvoo yöt. Äiti on kuitenkin päivät vastuussa lapsista, eli onko se miehen työ oikeasti niin tärkeää, että hän on se, jonka pitää olla paremmassa iskussa kuin lapsista vastaavan äidin?

4) Korvatulpat, eri huone, peitto korville, ovi kiinni. Lapsi huutaa yöllä, mutta jos ja kun pystyy luottamaan, että lapset ovat turvassa ja saa oikeasti rauhoittua nukkumaan, voi se uni yllättäen hiipiäkin paikalle. Lisäavuksi kaikki keinot, eli vauvan kanssa valvoja olkkariin, nukkujalle radiohiljaisuus, ovi kiinni ja peitto korville.

5) Se on ohimenevää. Oikeasti, pikkulapsiaika "hurahtaa" ohi, vaikka sitä eläessä jokainen päivä ja jokainen yö tuntuvat loppumattomilta. Jos nyt muutaman kuukauden ajan molemmilla aikuisilla on univajetta, niin se ei tarkoita sitä, että sama järjestely on voimassa seuraavat 18 vuotta. Kaikkien pitää joustaa, kaikkien pitää tehdä osansa lasten eteen. Aikuisten pitää huolehtia toisistaan rankkoinakin kausina.