Lopulta tutkinto plakkarissa ja vähän tyhjä olo

Sain sote-alan korkeakoulututkinnon ja yhdestäkään työharjoittelupaikasta ei kutsuttu töihin tai varsinaisesti sanottu, että "tulisitpa alalle!" Yhden kohdalla kävi niin, että jopa vapaaehtoisena jatkaminen olisi vaatinut erillisen pitkän koulutuksen, vaikka tein palkallisten hommia 2. päivästä lähtien täysin tasavertaisena. Minulla on todella harvinainen ja vankka kokemus vaativasta vapaaehtoistyöstä, mutta tuokaan ei ole johtanut palkkatyötarjouksiin. Muistan kun edellisessä kotikaupungissani eräs ihmissuhdetyön ammattilainen opetti minulle, että ilmaiseksi ei pitäisi osaamiaan asioita tehdä. Se on kuitenkin ollut minulle ainut tapa saada jotain kokemusta ja tavata ihmisiä. 

Asun suomalaisittain isohkossa kaupungissa ja kaupungin rekryssä on auki 2. asteen koulutustason hommia ja niitäkin todella niukasti. Muutettuani tähän kaupunkiin 2022 laitoin muutamia avoimia hakemuksia enkä saanut niihin mitään vastausta paitsi siten, että yhden paikan kanssa ruvettiin suunnittelemaan hommia ja kun he kuulivat minun olevan opiskelija, kaikki puhe palkasta lopetettiin ja minut otettiin ilmaiseksi työharjoittelijaksi. 

Minulla on fyysinen sairaus, joka tanskalaistutkimuksen mukaan lisää eläkkeelle joutumisen riskiäni 89% ja muitakin terveysongelmia löytyy ja tämä vaikuttaa jonkin verran jaksamiseen; minimitoimeentulo on toistaiseksi sillä tolalla ja ikää sen verran, että marttyyriys kamalassa työpaikassa, jossa pärjäisi normaalin aikuisen taidoilla ei enää kiinnosta; haluaisin työkokemusta paikasta, joka olisi ammatillisesti kehittävää. Myöhemmin haluaisin muuttaa vielä isompaan kaupunkiin, mutta säästöt eivät nyt siihen riitä ja pitäisi ensin saada töiden kautta rahaa säästöön, että pystyisin rahoittamaan muuton, mahdollisen takuuvuokran ja muita kuluja. En ole koskaan ollut täysipäiväisesti töissä paitsi siis ilmaisena työharjoittelijana. Osa-aikatyö ja varsinkin etätyö kiinnostaa ja en tiedä pitäisikö vain ruveta laittelemaan hakemuksia pääkaupunkiseudulle asti, vaikka fyysisesti en sinne voi hetkeen päästä. Toiseen pohjoismaahan muutto kymmenen vuoden sisään on mahdollista, jos saan nousujohteisen suunnan pidettyä. 

Mahdollisiin haastatteluihin liittyvä ghostaaminen, yksityiselämän ronkkiminen ja muu inhottaa etukäteen ja luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan ei ole parasta A-luokkaa juuri nyt omien rankkojen taustojen takia.