Voiko autismikirjolaisen ja neuronormaalin suhde oikeasti koskaan toimia?

Olin tulossa sanomaan että jos nentti jaksaa joustaa mut joo en tiedä.

Toinen heistä päätyy ennen aikaisesti hautaan. Yleensä se on autisti joka sekoaa..

Mitä sekoilua tämä on? Tietysti voi toimia ja toimiikin. Noin 8%:lla maailman väestöstä on adhd, autismin lievät muodot ovat myös yleisiä väestössä, ja nämä ihmiset ovat lisääntyneet ja pariutuneet siinä missä muutkin, harvemmin kuitenkaan keskenään.

VOi, mutta niiden pitää molempien olla suhteellisen älkykkäitä ja mieleltään terveitä. Ts homm aonnistuu kun pystyy ymmärtämään toista ja haluaa tosissaan yrittää, mutta ei jos tätä ehkäisee joko tyhmyys tai puuttuva mielenterveys.

Oman kokemukseni perusteella en suosittele kokeilemaan. Se on tietyllä tavalla kuin eläisi parisuhteessa hankalan pikkulapsen kanssa. Aina pitää osata ennakoida vaikeita tilanteita ja ymmärtää rajoitteita, ja raskainta on, että toinen osapuoli ei edes tiedosta sitä kaikkea ylimääräistä vaivannäköä, eikä monesti edes tule ajatelleeksi, miltä sinusta tuntuu. Se voi olla hyvin yksinäistä. 

Riippuu suhteen osapuolista. Lievästi autistinen ja nepsypiirteitä omaava mutta ei diagnostisia kriteerejä täyttävä neurotyypillinen voivat löytää helpostikin yhteisen aaltopituuden, jos vain muut tärkeät osatekijät ovat kohdallaan. Mitä paremmin puolisot pystyvät ymmärtämään toistensa ajattelu- ja toimintatapoja, sitä toimivampi liitosta muodostuu.

Itse en usko, että kykenisin parisuhteeseen kirjolla olevan kanssa. Moni on lahjakas ja ajatuksiltaan mielenkiintoinen ihminen mutta valitettavasti nämä ominaisuudet eivät riitä onnistuneeseen parisuhteeseen. Toiminnanohjauksen vaikeudet sekä puutteeet vuorovaikutustaidoissa ja tilannetajussa kävisivät pidemmän päälle liian raskaiksi kestää. Koen myös emotionaalisen yhteyden muodostamisen vaikeaksi useimpien autismipiirteisten kanssa. Parisuhteessa sen puute olisi mahdotonta kestää.

Miehelläni, tekniikan tohtorilla, on autistisia piirteitä. Itselläni taas ADHD. Yllättäen sovitaan aika hyvin yhteen, ehkä siksi kun olemme molemmat melko introvertteja ja viihdytään hyvin kotona keskenämme. Miehelle rutiinien ylläpitäminen on tärkeää, mikä tukee tosi paljon minun arkea, joka ilman miestä olisi aika kaoottista. Mies taas tykkää siitä, kun ravistelen välillä häntä irti kaavamaisuuksistaan, kokeilemaan uusia asioita. Myös seksi toimii meillä hyvin ja on molemmin puolin nautinnollista. Haasteitakin on, kuten varmaan välillä kaikissa suhteissa. Lapsi on perinyt molemmilta näitä nepsypiirteitä, mutta onneksi oppimiskyky on hänellä niin loistava, että tulee toivoaksemme pärjäämään elämässä hyvin. 

On tiettyjä ihmistyyppejä, joihin ei vaan kannata sekaantua: päihderiippuvaiset, väkivaltaiset ja autistit.

Jokaisessa meissä asuu pieni autisti. Voi.

Autistien hauk kuja hul lu taas vauhdissa. 

Vierailija kirjoitti:

Autistien hauk kuja hul lu taas vauhdissa.

Heti ollaan taas naama nurinpäin kun joku kehtaa poiketa siitä virrestä että jokainen autisti on sateenkaarta pierevä supernero ja erityislahjakkuus. 

Miksi ei toimisi, kunhan kaikesta voidaan kommunikoida avoimesti ja ymmärrystä riittää molemmin puolin. Ei nenttikumppanin tarvitse uhrata tunteitaan ja tarpeitaan, kunhan niistä vain puhutaan.

T. Kirjolla oleva

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni, tekniikan tohtorilla, on autistisia piirteitä. Itselläni taas ADHD. Yllättäen sovitaan aika hyvin yhteen, ehkä siksi kun olemme molemmat melko introvertteja ja viihdytään hyvin kotona keskenämme. Miehelle rutiinien ylläpitäminen on tärkeää, mikä tukee tosi paljon minun arkea, joka ilman miestä olisi aika kaoottista. Mies taas tykkää siitä, kun ravistelen välillä häntä irti kaavamaisuuksistaan, kokeilemaan uusia asioita. Myös seksi toimii meillä hyvin ja on molemmin puolin nautinnollista. Haasteitakin on, kuten varmaan välillä kaikissa suhteissa. Lapsi on perinyt molemmilta näitä nepsypiirteitä, mutta onneksi oppimiskyky on hänellä niin loistava, että tulee toivoaksemme pärjäämään elämässä hyvin. 

 

Meillä on sama asetelma, yhteistä matkaa 20 v, osa vuodesta tien päällä. Puolison kanssa on aina voinut olla vapautuneesti oma omituinen itsensä. Arvostus, arki, seksi ja hellyys ovat aina mukana. Kumpikaan tuskin jaksaisi elämää neuronormaalin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei toimisi, kunhan kaikesta voidaan kommunikoida avoimesti ja ymmärrystä riittää molemmin puolin. Ei nenttikumppanin tarvitse uhrata tunteitaan ja tarpeitaan, kunhan niistä vain puhutaan.

T. Kirjolla oleva

Minun mieheni on kirjolla ja sanoo samaa. Mutta ei ymmärrä, että asioiden sanominen ei ole sama kuin niiden asioiden toteutuminen.

Joudun uhraamaan tunteeni ja tarpeeni, koska mieheni ei osaa niihiin vastata. Jos joskus pyydän, että haluaisin, että tunteisiini ja tarpeisiini vastataan, hän huutaa vihaisesti, että minähän sanoin, että vastaan tunteisiin, minähän puhun tunteista! Mitään muuta ei tapahdu.

Ymmärrän, että nämä ovat tapauskohtaisia asioita ja ehkä joillakin pareilla vastavuoroisuus, tunteisiin ja tarpeisiin vastaaminen toimii, olivatpa kuinka nenttejä tai ei-nenttejä tahansa. Oma kokemukseni on kuitenkin, että parisuhteemme toimii vain jos tyydyn, joustan, työnnän omat tarpeeni syrjään.

Eroaminen on usein mielessäni.

Voi, kunhan neurotyypillinen muistaa, että nepsy ei ole parisuhteen "ongelma". Usein nentit kuvittelee, että kaikki venyminen ja kestäminen tulee heiltä yksipuolisesti, vaikka totuus on yleensä juuri toistepäin. Nepsy joutuu kestämään paljon epämukavuutta nentin kanssa. 

Voi kestää silloin, jos sillä normaalilla osapuolella on poikkeuksellisen suuri hoivavietti ja on muutenkin parisuhteessa se enemmän rakastunut. 

Todennäköisyydet tuollaiselle skenaariolle ovat tietysti häviävän pienet. Mieleen tulee lähinnä tilanne, missä se autismipuoliso on sitten muilta avuiltaan (ulkonäkö, julkisuus, peritty varallisuus) sitä tasoa, jonka kanssa tavispuoliso ei muuten (ilman sitä puolison autismia) yhteen pääsisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei toimisi, kunhan kaikesta voidaan kommunikoida avoimesti ja ymmärrystä riittää molemmin puolin. Ei nenttikumppanin tarvitse uhrata tunteitaan ja tarpeitaan, kunhan niistä vain puhutaan.

T. Kirjolla oleva

Minun mieheni on kirjolla ja sanoo samaa. Mutta ei ymmärrä, että asioiden sanominen ei ole sama kuin niiden asioiden toteutuminen.

Joudun uhraamaan tunteeni ja tarpeeni, koska mieheni ei osaa niihiin vastata. Jos joskus pyydän, että haluaisin, että tunteisiini ja tarpeisiini vastataan, hän huutaa vihaisesti, että minähän sanoin, että vastaan tunteisiin, minähän puhun tunteista! Mitään muuta ei tapahdu.

Ymmärrän, että nämä ovat tapauskohtaisia asioita ja ehkä joillakin pareilla vastavuoroisuus, tunteisiin ja tarpeisiin vastaaminen toimii, olivatpa kuinka nenttejä tai ei-nenttejä tahansa. Oma kokemukseni on kuitenkin, että parisuhteemme toimii

Ikävää, jos suhteessasi on käynyt noin. En nyt voi puhua kaikkien kirjolla olevien puolesta, mutta ehkä joillekin asiat pitää esittää konkreettisemmin, esim. "Arvostaisin, jos tekisit niin ja näin...". Mutta en olekaan pariterapeutti enkä ehkä paras ihminen neuvomaan.

T. Sama kirjolla oleva (nainen)

Täällä Asperger ja introvertti naimisissa keskenään. Toimii hyvin. Emme häiritse toisiamme tarpeettomasti, sillä ymmärrämme molemmat sen elintärkeän ja yhteisen perusperiaatteen, että molempien pitää saada nyssyttää omiaan. 

Kyllä. 30 vuotta avioliittoa takana. Ei kannata tehdä pikkuasioista ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei toimisi, kunhan kaikesta voidaan kommunikoida avoimesti ja ymmärrystä riittää molemmin puolin. Ei nenttikumppanin tarvitse uhrata tunteitaan ja tarpeitaan, kunhan niistä vain puhutaan.

T. Kirjolla oleva

Minun mieheni on kirjolla ja sanoo samaa. Mutta ei ymmärrä, että asioiden sanominen ei ole sama kuin niiden asioiden toteutuminen.

Joudun uhraamaan tunteeni ja tarpeeni, koska mieheni ei osaa niihiin vastata. Jos joskus pyydän, että haluaisin, että tunteisiini ja tarpeisiini vastataan, hän huutaa vihaisesti, että minähän sanoin, että vastaan tunteisiin, minähän puhun tunteista! Mitään muuta ei tapahdu.

Ymmärrän, että nämä ovat tapauskohtaisia asioita ja ehkä joillakin pareilla vastavuoroisuus, tunteisiin ja tarpeisiin vastaaminen toimii, olivatpa kuinka nenttejä tai ei-nenttejä tahansa. Oma kokemukseni on kuitenkin, että parisuhteemme toimii

Juuri samaa olin tulossa kommentoimaan tuohon edelliseen. Ei se oikein riitä, että asioista keskustellaan säännöllisesti, jos toinen ei sitten kuitenkaan oikein sisäistä mitään eikä edes huomaa niitä tilanteita, joissa tulee esimerkiksi ohittaneeksi tai mitätöineeksi puolisonsa. Välillä tuntuu että meillä mies on oppinut ajattelemaan tietynlaiset parisuhdekeskustelut jonkinlaisena performanssina, joka pitää tehdä minun mielikseni. Ei siis tunnista ongelmia eikä näe tarvetta muuttaa mitään.