Selviytymisneuvoja vauvan kanssa
Miten kannattaisi toimia? Vauvalla (1 kk)todettiin sairaus, joka ei ole vakava, mutta aiheuttaa kipua=jatkuvaa huutoa. Tuntuu, että itsellä stressitasot koko ajan todella korkealla, koska huutoa on TODELLA raskasta kuunnella. Lisäksi 2 alle 4 v.lasta, joiden kitinää/ininää en jaksa yhtään johtuen vauvan tilanteesta. Mies taas ei kestä yhtään vauvan itkua ja kotona ollessaan vaan tiuskii ja kiukuttelee mulle ja lapsille.
Miten vastaavassa tilanteessa olevat olette selvinneet?
Kommentit (5)
kuin että pyydä apua muualta jos mies ei auta. Pienetkin hetket omaa aikaa auttavat jaksamaan taas arkea. Ja meneehän se aikanaan ohi, voin sanoa kolmen huutajan kokemuksella.
Meilläkään ei mies ole koskaan kestänyt lasten huutoa ja aikalailla yksin olen lapseni hoitanut ensimmäiset vuodet ja tiedän kuinka rankkaa se on.
Pyydä apua vaikka neuvolan kautta, uskoisin että saat jonkinlaista helpotusta tilanteeseen.
Muuten olette molemmat hajalla ja lapset vain kärsivät. On ihan ok jos vituttaa, mutta vitutusta ei pureta joka päivä niihin läheisiin, vaan pitää keksiä miten sen vitutuksen kanssa selviäisi paremmin. Kuka tahansa puuskahtaa silloin tällöin ja päästelee sammakoita, mutta jokapäiväinen vittuuntuminen normaalista arjesta ja paskan kaataminen muiden niskaan myrkyttää a) parisuhteen b) perheen c) sen vähäisenkin jaksamisen.
Jos itse olet samanlainen kuin mies, mutta ärjyt joka päivä isommille lapsille ja vittuunnut mieheen, niin molemmilla on asiassa reilusti korjattavaa. Yhteisrintama pitää olla, sen voimalla jaksaa.
Yhteisrintaman lisäksi tarvitsette apua lastenhoitoon. Kysy neuvolasta miten saa perhetyöntekijän avuksi, laittakaa sosiaalialan oppilaitoksen ilmoitustaulululle "lastenhoitaja halutaan" -lappu, kyselkää sukulaiset ja ystävät läpi ja sopikaa poikkeustilanteen aikaisesta hoidosta. Pikkulapsiaika on ohimenevää aikaa, eikä lastenhoidon hankkiminen nyt tarkoita sitä, että samaa pitää kustantaa seuraavat 18 vuotta. Itse tein lukiolaisena ja opiskelijana keikkaa, saatoin käydä perheessä esim. aamupäivän ja ulkoiluttaa lapsia pari tuntia ja meni sitten kouluun iltapäiväksi.
Meillä muuten valvottiin taas pari yötä putkeen, kun allerginen 5-kuinen huutaa edelleen kipuhuutoa päivät ja yöt läpeensä. Ensi viikolla taas lekuri. Tätä ollut koko 5 kk. Ei meinata jaksaa, ei, mutta me aikuiset tuetaan toisiamme, ettei lasten(kin) tarvitse liikaa kärsiä.
Nimittain tilanne on varsin eri, jos kyse on ohimenevasta sairaudesta, kuin jos tietaa etta homma jatkuu tuollaisena hamaan tulevaisuuteen.
Tosiaan, ekaksi mies jarjestykseen ja aikuistumaan, lapsille et voi mitaan mutta miehelle kylla. Istutat hanet alas ja selitat miten hanen lapsellinen kayttaytymisensa vaan kuormittaa teita kaikkia lisaa.
Ja tosiaan jotain lastenhoitoapua etenkin noiden vanhempien lasten kanssa tarvitset, etta heillakin olisi mahdollisuus olla ihmisen kanssa joka jaksaa kuunnella heitakin.
Tsemppia!
Jaksuja!