Mee töihin -ajatuksia psykiatr. hoitajilla ja lääkäreillä

Ei. Kukaan ei ole ikinä ehdotellut töitä. Päinvastoin, ei annettu edes kokeilla kuntoutua työllä tai mitään muutakaan kuntoutusta sen puoleen ei saanut.

Useammin sais näin olla eikä vuodesta toiseen kirjotettais B1-lausuntoja.

En tiedä, enkä osaa vastata tuhon kysymykseen.

Ajattelen kuitenkin niin, että raskaasti masentuneen kuuluu levätä ja hänet pitäisi hoitaa tolpilleen. Ja pitää myös huoli että hän huolehtii oikeanlaisen ravinnon ja hänellä on sopivasti virikketä ja niihin tuki ja kannustus.

Mutta lievemmissä tapauksissa "pieni persuksille potkiminen" voi olla hyvä juttu. Mutta ilmapiirin pitää olla kannustava.

Itselläni on pää paljon paremmassa kunnossa kun pidän itseni toimeliaana ja lepään välissä kunnolla. Sekä huolehdi säännöllisestä syömisestä terveellistä ruokaa.

Työelämä sopisi minulle tosi hyvin jos en olisi niin kipeä fyysisesti. Lisäksi on ad/hd joka uuvuttaa.

Kun olen pidempään työttömänä tai sairauslomalla - syön miten sattuu ja passivoidun. Liian usein houkuttaa jäädä makoilemaan ja nauttimaan ruutuajasta.

Pieni kiire tekee minulle hyväänka ehdi elää niin paljon pääni sisällä.

Mutta ymmärrän myös sen että raskaasti masentuneen hoito on vaikeaa.

Kynnys nousee tosi korkeaksi, kun kuntoutustuki vain jatkuu ja jatkuu. Hanakammin sais olla työkokeilua, ammatillista kuntoutuselvitystä jne. 

Jos ammattilainen antaa neuvon niin kannattais kuunnella eikä tulla täält palstalta hakee eriävää mielipidettä muilta huonosta mielenterveydestä kärsiviltä. 

Vierailija kirjoitti:

Kynnys nousee tosi korkeaksi, kun kuntoutustuki vain jatkuu ja jatkuu. Hanakammin sais olla työkokeilua, ammatillista kuntoutuselvitystä jne. 

Kuntoutustukea myönnetään max. 2 vuodeksi, näin ainakin mun tapauksessa ja mun lääkäri sanoi, että k-tuki on määräaikainen. Sen jälkeen, ellei ole kuntoutunut, haetaan työkyvyttömyyseläkettä.

Se tulee politiikasta ja lääkärijärjestöt. Valtio-ohjelmat maapallolla. Ja on listat mitä potilaille tyrkytetään väkisin? Tuntuu että työ on tärkeämpi kuin terveys. Ihmiset melkein kuin uudelleen ohjelmoidaan työrobotiksi. Ihan kuin raha ratkaisisi kaikki ongelmat ja tekeminen, mitä se ei tee kaikille vaan osalle päinvastoin. Jos on mieluisaa tekemistä mikäs siinä, mutta balanssissa se onnistuu paremmin ja terveenä. Osa ei parane fyysisistä vaivoista tai henkisistä. Lääkkeillä haitat myös osaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kynnys nousee tosi korkeaksi, kun kuntoutustuki vain jatkuu ja jatkuu. Hanakammin sais olla työkokeilua, ammatillista kuntoutuselvitystä jne. 

Jatkuva turhissa toimenpiteissä ramppaaminen vie toisaalta hirveästi energiaa. Kun joillekin nuo kaikki on oikeasti ihan hyödyttömiä minkään työllistymisen kannalta. 

Masennus on kurja sairaus, koska sille on tyypillistä passiivisuuskierre, joka ruokkii itse masennuksen jatkumista.

Kun ihminen masentuu vaikeasti, niin hän tarvitsee usein aluksi sairauslomaa, ihan sitä lepoa ja mahdollisuutta keskittää voimia perus arjen asioista huolehtimiseen (esim. oma hygienia, syöminen, välttämättömät kotityöt). Lisäksi tässä kohtas on yleensä hyötyä keskusteluavusta, josta saa kannustusta em. asioihin ja voi käsitellä masennusta aiheuttavia asioita, kuten elämänkriisiä tai menetystä, traumaa jnee. Yleensä tässä kohtaa on myös lääkitystä.

Kun ihan syvimmästä masiksesta aletaan päästä pikkuisen jaloilleen, niin sitten tullaan tilanteeseen, jossa se lisää lepääminen ja kotona olo ei välttämättä enää kohennakaan tilannetta, vaan voi saada sen masennuksen jumiutumaan niille sijoilleen. Eli siis juuri tuo passiivisuuskierre. Tässä kohtaa yksi tärkeimmistä keinoista masennuksen hoitoon on aktivointi, tämä on ihan hoitosuosituksissa. Se voi tuntua masentuneesta aluksi vaikealta ja vastenmieliseltä, mutta on tavallaan välttämätöntä kuntoutumiseksi.

Masennus ei toimi niin, että kun vaan riittävän kauan lepää kotona, niin yhtenä päivänä lopulta herää ei-masentuneena. Vaan se aktivointi ja toiminta on osa  kuntoutusta ja hoitoa. Masentuneen itse on tätä usein vaikea nähdä, kun kaikki tuntuu ylivoimaiselta, mutta moni voi varmasti allekirjoittaa sen ettei se vuosien kotona pyöriminenkään ole mielialaa ainakaan parantanut. Kannattaa yrittää luottaa ammattilaisiin. Ja riittävän pienet tavoitteet ovat tärkeitä, sellaiset mitä on realistista toteuttaa.

T. Entinen vaikeasti masentunut, nykyisin masentuneiden tukihenkilönä toimiva 

Up

Jos työelämässä uupuu toistuvasti jo muutamassa kuukaudessa toimintakyvyttömäksi, voi taustalla olla neuropsykiatrisia haasteita. Esimerkiksi hoitamaton add. Moni pääsisi työelämään kiinni, jos aikuisten nepsy-ongelmat tunnistettaisiin ja hoidettaisiin, mutta aikuisten on vaikea päästä tutkimuksiin. Ne jotka eniten tarvitsisivat, eivät edes pysty huolehtimaan vastaanottokäyntien varaamisesta, ja niille menemisestä oikeaan aikaan.

Itselle ei hoitaja kertaakaan ole maininnut työstä tai sinne paluusta, ei tosin mitään muutakaan ole koskaan työstä kysynyt.

Lääkäri taisi kerran jotenkin sivuta aihetta. Totesi melkein heti siihen perään, että ei taida olla vielä tämän hetken juttu.

Onko teillä muilla psykan puolen työntekijät olleet kiinnostuneita työasioista. Omalla kohdalla ei siis ketään ole kiinnostanut, tai siltä ainakin tuntuu.