"En minä valinnut tietä vaan tie valitsi minut" - miten käsität tämän
Kommentit (14)
Mä koen sen omalla kohdalla ainakin just noin oman henkisen heräämisen myötä (toi henkinen sana ei tarkoita että olen fanaatikko-uskovainen, vaan henkistä ihmistä)
Mä koen että mut valittiin kulkemaan tätä polkua koska mulla on jotain erityistä annettavaa tälle maailmalle positiivisessa mielessä.
Mä oon myös itse kokenut aina itseni erilaiseksi enkä oo koskaan sopeutunut tähän maailmaan missä me eletään. Mutta mä en koskaan pyytänyt tätä polkua millä mä nyt olen, mut asetettiin siihen. Itseasias mä olin ihan päinvastanen persoona vielä muutama vuosi sitten.
Suunnittelee jotain ja päätyy ihan toisiin asioihin itsestään riippumattomista syistä
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelee jotain ja päätyy ihan toisiin asioihin itsestään riippumattomista syistä
Plus antaa itselleen ja tälle päätymiselleen todellisuutta suuremman merkityksen.
Kuulostaa lähinnä (kohtalo)uskovaisten horinoilta. Vaikka kohtalolla on aina merkitys, olen minä silti mielestäni oman onneni seppä niistä lähtökohdista, jotka minulle on annettu.
Ihan itse olen kouluni käynyt, työpaikkani hakenut, ulkomaille muuttanut, puolisoni löytänyt, harrastukseni valinnut jne.
Ulkoistaa vastuun omista tekemisistään.
Niinku siis omaan ammattiin ei pääse kun joku viharyhmä estää sen tai kiusaajat ehkä myös Jeesus saattaa heittää pesemään haavoja vaikka haluaisi muuta.
Ihminen ohjautuu luonnollisesti itse valitsematta varsinaisesti mitään. Kaikki sujuu luonnostaan. Asiat tapahtuvat jne.
Jaa-a. Minä en valinnut kärsimystietä, etenevää ja aika raastavaa sairautta vuosikymmeniksi. Se valitsi minut, ja vei minulta ihan kaiken.
Äitini kuoli kun olin 20v ja siskoni olo 13v. Olihan se oma valinta jättää oma elämä paussille ja kasvattaa siskoa, mutta tässä kohtaa koin että tie valitsi minut
Vaikka niin, että yrittää olla ammatissa x, mutta jatkuvasti löytää itsensä ammatista y, organisaatiomuutosten vuoksi.