Kun vanhempi kohtelee loukkaavasti aikuista lastaan ja tämän perhettä
Kuinka paljon mielestänne pitää sietää ja purra hammasta kun kyse on omasta vanhemmasta? Milloin aikuinen lapsi ja tämän perhe saa elää omaa elämäänsä ja ottaa etäisyyttä?
Vanhempani käytös minua ja perhettäni kohtaan on loukkaavaa. Tylyä, töykeää, tunnekylmää, vaativaa, pöyristyttävän epätasapuolista suhteessa sisaruksiini ja heidän perheisiinsä. Tässä ei ole kyse yhdestä tai kahdesta yksittäisestä teosta vaan systemaattisesta käyttäytymismallista.
Kertokaa kokemuksistanne, nyt jos koskaan tarvitsisin vertaistukea ja muiden näkemyksiä.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kuvailemassasi tilanteeessa on varmaan syytä ottaa. Vanhemmilta yleensä siedetään paljon ja ylernsä liikaakin.
Kaikki vanhemmat eivät ole hyvää ajattelevia, rakastavia vanhempia. On vanhempia, jotka ovat ilkeitä, ivallista, kateellisia, väkivaltaisia ja mitä vain. Jokaiden oma asia mitä sietää ja haluaako olka tekemisissä. Perustella näitä päätöksiä ei tarvi kenellekään.
AAAAAAMEN.
Eipä lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kuvailemassasi tilanteeessa on varmaan syytä ottaa. Vanhemmilta yleensä siedetään paljon ja ylernsä liikaakin.
Kaikki vanhemmat eivät ole hyvää ajattelevia, rakastavia vanhempia. On vanhempia, jotka ovat ilkeitä, ivallista, kateellisia, väkivaltaisia ja mitä vain. Jokaiden oma asia mitä sietää ja haluaako olka tekemisissä. Perustella näitä päätöksiä ei tarvi kenellekään.
Hyvä ja harvinaisen selkeä vastaus. Komppaan.
Joo, opettele vetämään rajasi, nyt olet aikuinen ja voit tehdä sen. Hammasta ei tarvii purra yhtään.
Etäisyyttä. Soittelu joskus. Ei ole pakko olla tiiviisti tekemisissä tai kyläillä koko ajan. Vanhempi kuulostaa jotenkin rasittuneelta, paljon lapsenlapsia? Liikaa tehtävää ja mentävää. Osa kuluttaa itsensä loppuun ja on arkimenot, sitten kiukutellaan. Mitä tahansa mielipiteitäkin voi olla vanhemmalla, joillakin vanhempi ei sano kaikkea suoraan kaikkea ja osan taas töksäyttää jos suun avaa. Olisi kiva jos äiti eli mummo olisi mukava. Papat viihtyvät itsekseen omissa asioissaan. Harmi jos on epätasa-arvoinen tilanne.
Mun äiti loukkasi todella pahasti lastani.
Ja jos sen tekee lapselleni, niin tekee samalla myös minulle.
Eipä olla väleissä enää.
Vierailija kirjoitti:
Etäisyyttä. Soittelu joskus. Ei ole pakko olla tiiviisti tekemisissä tai kyläillä koko ajan. Vanhempi kuulostaa jotenkin rasittuneelta, paljon lapsenlapsia? Liikaa tehtävää ja mentävää. Osa kuluttaa itsensä loppuun ja on arkimenot, sitten kiukutellaan. Mitä tahansa mielipiteitäkin voi olla vanhemmalla, joillakin vanhempi ei sano kaikkea suoraan kaikkea ja osan taas töksäyttää jos suun avaa. Olisi kiva jos äiti eli mummo olisi mukava. Papat viihtyvät itsekseen omissa asioissaan. Harmi jos on epätasa-arvoinen tilanne.
Paljon lapsenlapsia ja rasittunut isovanhempi? Ei todellakaan, ainakaan meidän tapauksessa.
Meidän mummolla on lapsenlapsia kolme, joista kaukana asuvan tyttärensä ainokainen luonnollisesti on maailmannapa ja lähellä asuvan pojan lapset ei sitten minkään arvoisia. Tämä mummo ei osallistu käytännössä poikiensa lasten elämään millään tavalla, tyhjäntoimittajana istuu kotonaan.
Ne jotka tässä kuviossa on rasittuneita ja joilla on liikaa mentävää, ollaan me. Ja mummo se vaan keksii meille lisää tekemistä ja loukkaantuu jos ei heti pystytä hänen aikatauluihinsa lyhyellä varoitusajalla mukautumaan.
Eikä tosiaankaan ole mukava ihminen, kaikkea muuta. Ei kenenkään mielestä, tuskin edes omastakaan.
Aikuisena et ole enää pakotettu sietämään vanhemman huonoa kohtelua. Etäisyyttä, välimatkaa ja mahdollisesti myös välien katkaisua, joko hetkellisesti tai kokonaan, suosittelen.
Ole tekemisissä vain omilla ehdoillasi, oman jaksamisesi rajoissa. Äläkä tunne syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisyyttä. Soittelu joskus. Ei ole pakko olla tiiviisti tekemisissä tai kyläillä koko ajan. Vanhempi kuulostaa jotenkin rasittuneelta, paljon lapsenlapsia? Liikaa tehtävää ja mentävää. Osa kuluttaa itsensä loppuun ja on arkimenot, sitten kiukutellaan. Mitä tahansa mielipiteitäkin voi olla vanhemmalla, joillakin vanhempi ei sano kaikkea suoraan kaikkea ja osan taas töksäyttää jos suun avaa. Olisi kiva jos äiti eli mummo olisi mukava. Papat viihtyvät itsekseen omissa asioissaan. Harmi jos on epätasa-arvoinen tilanne.
Paljon lapsenlapsia ja rasittunut isovanhempi? Ei todellakaan, ainakaan meidän tapauksessa.
Meidän mummolla on lapsenlapsia kolme, joista kaukana asuvan tyttärensä ainokainen luonnollisesti on maailmannapa ja lähellä asuvan pojan lapset ei sitten minkään arvoisia. Tämä mummo ei osallistu käytännössä poikiensa lasten elämään millään
Kieltäytykää niistä tekemisistä.
Tuossa kuvailemassasi tilanteeessa on varmaan syytä ottaa. Vanhemmilta yleensä siedetään paljon ja ylernsä liikaakin.
Kaikki vanhemmat eivät ole hyvää ajattelevia, rakastavia vanhempia. On vanhempia, jotka ovat ilkeitä, ivallista, kateellisia, väkivaltaisia ja mitä vain. Jokaiden oma asia mitä sietää ja haluaako olka tekemisissä. Perustella näitä päätöksiä ei tarvi kenellekään.