kylläpä rassaa lasten kaverit

Meille ei pääse, jos ei osaa käyttäytyä ja kaksi lopullista porttikieltoa on annettu. Pahin näistä oli yksi tyttö.

Lapseni vasta menee ekalle ja esikoinen on paljon kotona vanhempien kanssa.

Itse sallisin kyläilyt siihen asti, kunnes huomasin olevani aivan loppu ja nyt rajoitettu kyläilyjä paljon ja vastavuoroisuutta ei meidän perhe saanut.

samasta aiheesta aloituksenkin, mutta sain vain p...aa niskaan, koska rajoitan lasteni ja näiden kaverien vierailuja.

Vastavuoroisuudesta ei olla kaikkien kanssa nautittu. Pari kaveria sai porttikiellon. Rikkoivat tavaroita, varastivat ja aiheuttivat hirveän sotkun. Eivätkä siivonneet jälkiään, häipyivät vaan. Lapseni entisiä eskarikavereita. Lapsikin ahdistui kun se riehuminen oli aivan älytöntä.

Meille ei pääse, jos ei osaa käyttäytyä ja kaksi lopullista porttikieltoa on annettu. Pahin näistä oli yksi tyttö.

Itse sallisin kyläilyt siihen asti, kunnes huomasin olevani aivan loppu ja nyt rajoitettu kyläilyjä paljon ja vastavuoroisuutta ei meidän perhe saanut.

On kai aikuisillakin joku sananvalta kodissaan. Ettei joka päivä aamusta iltaan ole talo täynnä vieraita lapsia. Johan se on lapsellekin tosi levotonta, jos koskaan ei ole rauhaa.

samasta aiheesta aloituksenkin, mutta sain vain p...aa niskaan, koska rajoitan lasteni ja näiden kaverien vierailuja.

siis olen ap ja meillä myös ongelmana tuo vastavuoroisuuden puute. Itse en kehtais elää silleen, että omat kakarat olisi jatkuvasti kylässä syötettävänä ja juotettavana!!varsinkaan arki-iltoina kun vanhemmat kotona tosi väsyneinä.

vastavuoroisesti vieraillaan.



Mutta rasittaa se, kun aina on joku vieras lapsi kyläilemässä. Mutta mun mielestä se vaan on kestettävä vaikka kuinka väsyttää ja potuttaa kun on niitä lapsia aikoinaan tullut tehtyä.

Saa kerrankin keskittyä rauhassa omiin juttuihin, lapset ei oo aina mun kimpussa. Miten ne sitten niin häiriöksi teillä ovat?

Mutta riehumista ja tolkutonta meteliä en katsele. Sanon, että menette ulos riehumaan/huutamaan, jos ette osaa olla rauhallisemmin.



Ruokaa en tarjoile lähellä asuville kavereille kuin poikkeustilanteissa. Herkkuja saavat, jos itse syödään. Ei meidänkään lapsille kukaan ruokaa tarjoile, vaikka ovat myös kavereilla aika tasapuolisesti kaikilla.



Yökyläilyyn suostun jonkun kerran vuodessa. Yökyläilyjä en jaksa, kun kuopuksen täytyy saada riittävät yöunet ja jos isommat valvovat illalla ja heräävät aamulla aikaisin, ei kuopuskaan pysty nukkumaan. Lasten kaverit ovat aika vähäunisia eli nukkuvat vain 8-10h/yö ja meidän isommatkin nukkuvat normaalisti 10-12h, kuopuksesta puhumattakaan.

kun on lasten vieraita. Pakko yrittää siivota pahimmat rojut pois. Yms, pitää aina vähän esittää itseään parempaa, tarjoilla jotain pientä ...

niitä lapsivieraita on usein, niin ei kyllä jaksa esittää mitään :) Meillä kolme kouluikäistä ja varmaan päivittäin jollakin joku kaveri on käymässä. Ei kyllä tarjoilla sen kummemmin mitään, vierailut kuitenkin yleensä 1-2h arkisin. Itse muistan kun omassa lapsuudenkodissa sai aina käydä kaverit ja sen saman haluan omille lapsilleni. Minua ei siis nuo kaverit haittaa yhtään. Meillä kyllä on onneksi melko vastavuoroista tuo kyläily, sekin helpottaa tietty tilannetta.

kun on lasten vieraita. Pakko yrittää siivota pahimmat rojut pois. Yms, pitää aina vähän esittää itseään parempaa, tarjoilla jotain pientä ...

Niin minäkin sanon.

siis olen ap ja meillä myös ongelmana tuo vastavuoroisuuden puute. Itse en kehtais elää silleen, että omat kakarat olisi jatkuvasti kylässä syötettävänä ja juotettavana!!varsinkaan arki-iltoina kun vanhemmat kotona tosi väsyneinä.

Lapset 11v, 9v ja 5v. Isommat sopivat ihan itse kaverikuvionsa, tietenkin kysyvät yökyläilyistä. Pieninkin osaa soittaa kavereille äidin puhelimesta ja hakea lähellä asuvia. Joskus harvakseltaan tarvitaan autokyyditystä.



Välipalaa lapset osaavat ottaa itse ja tarjota kavereillekin. Ruokaa tarjotaan jos ei ole liian montaa kaveria, eli riittää kaikille.



Vastavuoroisuutta ei ole kaikilla, mutta ne pahimmatkin vanhemmat ovat kyllä oppineet parissa vuodessa vastavuoroisuuteen.



Ei se rumba minua haittaa, sillä minä voin olla kotona kuten muutenkin. En ota stressiä siivoamisesta lasten vuoksi ja voin kulkea niissä vaatteissa ja sen näköisenä kun muutenkin kuljen.



Meidän lasten kaverit osaavat pääsääntöisesti käyttäytyä ja isompia ongelmia ei ole ollut. Kaverisuhteisiin meillä panostetaan, samalla kuitenkin myös siihen että kaverit ovat kivoja.

ei mitään ongelmaa. Minä määrään täällä ja lapset, niin omat kuin vieraatkin tottelevat.

Itse asiassa en edes ymmärrä kysymystä, kynnysmattona olo "ei vaan ole se mun juttu!"

pari kivaa kaveria on usein kylässä ja edyllytyksenä tietysti vastavuoroisuus. Yökyläilyitä ei harrasteta ollenkaan.

Yhdessä vanhempien kanssa ollaan sovittu, että kaikki syövät kotonaan.

tiedän että on ihan normaalia että lapsilla on kavereita paljon, mutta en vaan meinaa jaksaa sitä rumbaa. Meillä on 3 eri ikäistä alakoululaista ja jatkuvasti joku on meillä tai meidän lapset kylässä. Puhelimet soi ja sovitaan tapaamsia ym.,alutaan yökylään jne.

Miten te muut kestätte???? Tää on kyllä paljon rankempaa kuin vauva-ajat.