Lisääkö äitiys empatiaa muita äitejä kohtaan?

mutta ei välttämättä kuten täällä tämän tästä huomaamme.

huomattu on! mutta poikkeuksia varmasti löytyy...

Mutta kyllä se kasvattaa ihmistä ihan hirveästi.

avatakatseinen on.. itse koen olevani, mutta niin olen ollut ennen äitiyttä

palstan mukaan.

Olin aiemmin just niitä besserwisser-lapsettomia jotka kuvittelivat että kaikki lapsiperhe-elämän ongelmat ovat vain hysteeristen mammojen mielikuvitusta ja typerää perfektionismia.



Muut lapsettomat eivät tietenkään kaikki ole samanlaisia kuin minä olin. Mutta minä en ylipäänsä uskonut että koskaan oikeasti haluaisin lapsia, koska se touhu näytti ulkopuolelta katsottuna niin vastenmieliseltä. Onneksi muutin mieleni.

ennen annettiin ihmisten tehdä niin kuin haluavat eikä juurikaan kiinnitetty muihin, mutta lapsen myötä oma etu ja oman lapsen etu on tärkein. Näkee jo siitä kuinka kiilaillaan toisten eteen, jotta saisi sen rattaiden paikan bussista, vaikka toinen on odottanut paljon kauemmin...

tiedät, että susia ovat muut äidit.



Jokunen helmi on joukossa ja kiitos heille siitä.

Suurin osa äideistä tuntuu nyt entistä tyhmemmiltä, koska ei se elämä olekaan niin hankalaa mitä väittivät..

elämässä ja omassa tuttavapiirissä äitiys on tehnyt useammista empaattisemman ja avarakatseisemman, mutta jos lukee tätä av-palstaa, niin tuskin niin keskimäärin kuitenkaan on. ;)

Nimenomaan empaattisemman, kärsivällisemmän ja ymmärtäväisemmän. Oman lapsen saamisen jälkeen on myös kiinnostuneempi muittenkin lapsista.

Yllätys minulle oli myös se että jos kuulee että jollekin lapselle on tapahtunut jotain pahaa, sen ottaa melkein henkilökohtaisesti.

Nimenomaan empaattisemman, kärsivällisemmän ja ymmärtäväisemmän. Oman lapsen saamisen jälkeen on myös kiinnostuneempi muittenkin lapsista. Yllätys minulle oli myös se että jos kuulee että jollekin lapselle on tapahtunut jotain pahaa, sen ottaa melkein henkilökohtaisesti.

Etkö puhku mielessäsi, jos tuttava vei lapsensa hoitoon 9-10 kuisena? Joku ei imettänyt tai nukutti alusta alkaen omassa huoneessa. Joku vei saunaan tai ei vie koskaan puistoon. Tai jossakin syödään eineksiä.

Tosin olen tosiaan ihmetellyt miten kärkkäitä ja tylyjä ihmisiä netissä kirjoittelee. Itse en tunne sellaisia, mietin että saako netti ihmisistä pahimman esille kun saa kirjoittaa anonyymisti ?

Etkö puhku mielessäsi, jos tuttava vei lapsensa hoitoon 9-10 kuisena? Joku ei imettänyt tai nukutti alusta alkaen omassa huoneessa. Joku vei saunaan tai ei vie koskaan puistoon. Tai jossakin syödään eineksiä



-->En puhku mutta ihmettelen kyllä että mistäköhän johtuu. Ihmisillä on niin erilaiset fysiikat, elämäntilanteet, lähtökohdat. Tarttis tietää vähän enemmän ennen kuin voisin tuomita.

Riippuu ihan ihmisestä ja siitä millainen hänen empatiakykynsä on ennen lasten saamista. En usko, että itsekeskeinen ja kriittinen ihminen muuttuu maailmojasyleilevän empaattiseksi saatuaan omia lapsia. Päinvastoin hän saattaa kyllä rakastaa ja puolustaa omia lapsiaan kuin leijonaemo, mutta tuomita oman perheen ulkopuoliset yhä ankarammin.

Mulla ei ainakaan lisää sen kummemmin empatiaa. Mun puolesta lapset saa jokainen kasvattaa niin kuin tahtoo.



Mut esim muita äitejä kohtaan mulla on samat mielipiteet kuin ennen raskauttakin: Miksi olla niin lihava että kanssaihmisiä ällöttää? Eikö vois edes postin hakea kävelemällä eikä autolla?

Miksi ei koskaan meikata jos ennen lapsia on meikannut? Miksi leikkaa pitkät hiukset lyhyeksi kuin lapsi syntyy? Eikö enää oma ulkonäkö kiinnosta kun pitää näyttää suohirviö-vompatti-jokinorsulta pskatunkion laidalla?



Että näin....

, Miksi olla niin lihava että kanssaihmisiä ällöttää? Eikö vois edes postin hakea kävelemällä eikä autolla? Miksi ei koskaan meikata jos ennen lapsia on meikannut? Miksi leikkaa pitkät hiukset lyhyeksi kuin lapsi syntyy? Eikö enää oma ulkonäkö kiinnosta kun pitää näyttää suohirviö-vompatti-jokinorsulta pskatunkion laidalla? Että näin....

juhliin. On vaikea mielenterveysongelma ja olen todella lihava. En halua katsoa niitä paheksuvia katseita.

En tätä valinnut enkä halunnut. Käyn vain lähikaupassa pimeällä kaupassa. Kiitoksia sinun kaltaistesi ihmisten.

On eroja imetyksessä ja muissa hoitotoimissa, lapsen kehityksessä, äitiyteen suhtautumisessa, alstensaanti-iässä, perhemuodoissa, sisarusten ikäeroissa, ruokavalioissa, harrastusten määrässä, harrastusten laadussa, päivärytmissä ja herra ties missä.



Hirmu paljon on siis vertailua ja epävarmuutta siitä että jos joku tekee jonkin asian vähän toisin, niin tekeekö sitten itse väärin ja varlata sitten ollaan heti leimaamassa toinen huonommaksi tai jotenkin väärin tekeväksi tai ainakin puolustelemassa omaa toimintatapaa. En käsitä tätät yhden totuuden meininkiä, missä on moniarvoisuus? Eli mun mielestä äitiys ei tee ymmärtäväisemmäksi, vaan tuomitsevammaksi ainakin lasten lapsuussajaksi, ehkä ne kokemukset kypsyvät ja jalostuvat ymmärrykseksi nuoria äitejä kohtaan sitten kun omat lapset lentävät pesästä.



Omalta kohdalta täytyy sanoa että tulee suhtauduttua valitettavasti aika vastavuoroisesti muihin äiteihin, eli tunnusteltua ensin ja jos toinen on suvaitseva, niin itsekin olen, mutta tuomitsevalle kyllä olen puolustuskannalla omine tapoineni.

En minä ainakaan puhku. Jokainen eläköön omaa elämäänsä. Muut eivät ole minulle tilivelvollisia elämästään. Minä en tiedä, mitkä kaikki muut asiat tuonkaltaisten päätösten taustalla ovat. Nuo esimerkkisi ovat vain yksittäisiä tapoja tms. Puhkun vain silloin, kun lapsia laiminlyödään: ei huolehdita riittävällä tasolla ruuasta, unesta, puhtaudesta, vaatetuksesta, henkisistä tarpeista, ei kunnioiteta lasta. Tästä pahastun. Toisaalta, tuosta pahastumisesta seuraa harvoin mitään, en lähde juoruamaan tms.

Alkuperäiseen kysymykseen: oman lapsen syntyminen on saanut minut kunnoittamaan muita äitejä sekä naiseutta ylipäätään. Mikä mahtava tulva hyvää tahtoa, hyväntahtoisia vinkkejä tulikaan vauvan synnyttyä! Kaikki lähipiirin naiset halusivat tukea, auttaa, helpottaa meidän perheen alkutaivalta. Se jos mikä oli hienoa!

Nimenomaan empaattisemman, kärsivällisemmän ja ymmärtäväisemmän. Oman lapsen saamisen jälkeen on myös kiinnostuneempi muittenkin lapsista. Yllätys minulle oli myös se että jos kuulee että jollekin lapselle on tapahtunut jotain pahaa, sen ottaa melkein henkilökohtaisesti.

Etkö puhku mielessäsi, jos tuttava vei lapsensa hoitoon 9-10 kuisena? Joku ei imettänyt tai nukutti alusta alkaen omassa huoneessa. Joku vei saunaan tai ei vie koskaan puistoon. Tai jossakin syödään eineksiä.

valitettavasti täällä sosiaalipuolella se on nähty ja todettu.



Eli ongelmalliset äidit käyttävät lapsiaan sekä puolustuksekseen, mutta myös uhreinaan.



Sääli noita lapsia!