Millaista on ajatella aina omaa etuaan muiden sijasta?

Millaista on olla ihminen, joka ajattelee ihan luonnostaan aina omaa etuaan ensin jokaisessa tilanteessa? Oma etu menee jopa oman lapsen edun edelle. 

En nyt mitään vääntöä halua, vaan ihan asiallista pohdintaa ja keskustelua. Itse olen taas äärimmilleen muiden etua ajatteleva ja usein toivoisin oppivani ajamaan omaakin asiaani ettei aina tarvitsisi joustaa. Eihän elämä kauhean kivaa tällaisena ihmisenä ole. En vaan mitenkään osaa muuttua tässä suhteessa. Vastaavasti huomaan, että lähipiiriin kuuluva aina omaa etuaan ajava ei osaa muuttaa omaa ajattelumalliaan.

Mikä mielestänne määrittää sen kummanlainen "temperamentti" ihmiselle muodostuu? Voiko tässä asiassa oikeasti muuttua suuntaan tai toiseen? Että esim se muiden huomioiminen ei jäisi opituksi väkinäiseksi tavaksi vaan ihan vilpittömästi luonne muuttuisi siihen suuntaan että se toisen etu tuntuisi omaa tärkeämmältä?

Tuli vaan nyt mieleen kun tämä ero ajatuksissa aiheutti jälleen pienen konfliktin ja jäin pohtimaan asiaa...