Oletteko koskaa miettineet minkälaista työtä ENSIHOITAJAT tekevät. Esim. se muoviin kääritty Eerika ja Joensuussa höyryllä poltettu poika...
Sotkuisen asunnon lattialla makaa silmitöntä väkivaltaa kohdannut pikkupojan ruumis. Sekava mies pitää ohjata toiseen huoneeseen ja varoa, ettei tämä pääse ensihoitajien ja asunnon oven väliin.
Sohvalla oli muoviin kääritty pikkutyttö, joka oli jo lähtenyt enkeliensä matkaan. Sekava mies käyttäytyy uhkaavasti ja on ilmeistä, että hän on osallinen tekoon. Poliisin tutkinta on tulossa paikalle.
Puistossa poliisi elvyttää elotonta pikkutyttöä. Veren määrästä tietää, että elvytys ei tule tuottamaan tulosta. Käytetty isoa puukkoa. Epäilty tekijä on poliisin hallinnassa.
Asunnossa kolme kuristettua lasta ja hysteerinen nainen. Lapsilla ei pulssia, kaikki kolme todetaan kuolleeksi. Siirtyy poliisille.
Miten joku voi tehdä tuollaista ensihoitajien työtä ja sitten työvuoron jälkeen kotiin tekemään ruokaa perheelleen ja auttamaan lapsia läksyjen parissa?
Ja onko niin, että palkanmaksun näkökulmasta tuollainen työ on vähemmän arvostettua kuin esimerkiksi kansanedustajien "työ"?
Kommentit (14)
Miksi pitäisi ajatella? Tekevät työtään.
Olen miettinyt, koska olen sitä tehnyt.
En tiedä mitä ensihoitajat ajattelevat, mutta itse ajattelisin, että ensihoitajan työ on kutsumusammatti, johon johtaa halu auttaa ihmisiä. Homma vaatii todella vahvan luonteen. Uskoisin myös, että kaiken näkemänsä jälkeen osaa olla kiitollinen omasta perheestä ja kaikista asioista mitkä on hyvin. Iso osa työstä koskee kauniisti sanottuna heikomassa asemassa olevia (lue rapalastia), jotka kuormittavat ensihoitoa, poliisia, sosiaalihuoltoa, oikeuslaitosta you name it...
Kun on tänne tultu, niin täältä lähdetään myös pois. Mitä siinä on miettimistä.
Työ ei ole joka päivä, joka viikko, joka kuukausi tai edes joka vuosi yksittäiselle hoitajalle noin raadollista. Nuo ovat ihan poikkeuksellisia tapauksia myös ensihoitajalle, valtaosa ei kohtaa yhtäkään noin järkyttävää tapausta koko uransa aikana. Toki ihan hirveää niille, jotka kohtaavat. Heille on työnantajan puolesta tarjolla tarvittaessa keskusteluapua.
Terveisin ensihoitaja.
Olen miettinyt. En todellakaan pystyisi tekemään kyseistä työtä edes yhtä päivää.
Olen miettinyt. Sekä isäni että äitini olivat ennen eläköitymistään aloilla joilla näkee kaikenlaista. Isä teki palomiehen hommien lisäksi aikanaan ensihoitotyötä, ja äiti oli hoitotyössä keskussairaalan päivystyksessä. Isä puhuu edelleen 10 eläkevuoden jälkeen välillä pahimmista tapauksista jotka ovat jääneet mieleen. Äiti ei niinkään, mutta muista lapsuudesta niitä päiviä kun äiti oli hiljainen ja isä sanoi että antaa äidin olla rauhassa tänään. Jälkeenpäin ovat kertoneet että ne ovat olleet niitä päiviä sellaisen työvuoron jälkeen töissä on tullut vastaan jotain erityisen järkyttävää (esim. kuollut lapsi, loppuiäksi vammautunut lapsi yms).
En itse suostuisi koskaan moiseen työhön ja nostan hattua jokaikiselle päivystystyöntekijälle.
Olen joskus miettinyt, että raskasta varmasti on. Vaatii henkistä lujuutta. Kunnioitan!
Vierailija kirjoitti:
Helposti.
Ei ole perhettä eikä lapsia, kun en yhdellekään suominaiselle kelpaa edes treffeille.
M34, EHS
Outoa.
Se on työtä, ei sitä niin ajatella, vaan autetaan ihmistä. Tottakai jälkikäteen keskustellaan tapauksista ja apuja on saatavilla jos tarvitsee.
Eu niitä juttuja niin muistella jälkeenpäin.
Olen ollut ensihoitajana 6 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Helposti.
Ei ole perhettä eikä lapsia, kun en yhdellekään suominaiselle kelpaa edes treffeille.
M34, EHS
Mistä luulet sen johtuvan?
Itselläni varmaan ammatinvalinta jopa lisäisi kiinnostusta. Tietäisin, että tässä on mies, joka osaa pitää pään kylmänä ja toimia hätätilanteessa. Hyviä ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti.
Ei ole perhettä eikä lapsia, kun en yhdellekään suominaiselle kelpaa edes treffeille.
M34, EHS
Mistä luulet sen johtuvan?
Itselläni varmaan ammatinvalinta jopa lisäisi kiinnostusta. Tietäisin, että tässä on mies, joka osaa pitää pään kylmänä ja toimia hätätilanteessa. Hyviä ominaisuuksia.
Ammatti nyt tuskin on mikään hirveän merkittävä seikka puolisoa valitessa, eiköhän tuohon muita syitä ole.
Pahin oli tulijateinityttöjen hakkaama ja polttama tyttö, jonka hiukset oli revitty juurineen. Koska hän oli katsonut kohti poikaa, josta jengin pomo piti. Ei ne omat vanhemmat, pahimpia ovat muukalaiset.
Helposti.
Ei ole perhettä eikä lapsia, kun en yhdellekään suominaiselle kelpaa edes treffeille.
M34, EHS