Miksi psykiatrit kysyvät samat asiat eivätkä lue kirjauksia?

Se että joku kirjaus on tehty vuonna nakki, ei tee siitä tämän päivän faktatietoa. Kirjaukset voi olla myös täysin vääriä, jopa diagnooseja myöten joskus. Joku on voinut esim. väärän ihmisen tietoihin kirjata että sillä on diabetes, vaikka ei ole. Näin karrikoidusti. 

 

Riippuu toki millaisella asialla ollaan liikkeessä ja mitä ja miten hoitamassa. Pääsääntönä on, että kaikki hoidon kannalta oleelliset asiat kysytään ja tarkistetaan aina hoidettavalta, vaikka niistä olisi tehty kirjauksia. Jos lähdetään hoitamaan mielen sairauksia niin jokseenkin vaikeaa niitä on hoitaa, jos ei asioista keskustella. Ei psykiatri ja hänen työnsä ole kuitenkaan verrattavissa kassatekijän työhön, jossa seuraava voi noin vaan jatkaa tavaroiden piippausta siitä mihin edellinen jäi. 

 

Toki voit itse tuoda esille että näistä asioista on jo tehty hyvät kirjaukset, olet ne juuri tarkastanut, ja toivoisit ettei niitä käsitellä tässä tämän enempää vaan ne voi lukea koneelta. Jos se riittää hoidon kannalta niin tuskin hoitaja tai lääkäri asiaa kovasti vastustaa. 

No jotkut asiat eivät muutu kuten että mulla on isä ja äiti jotka erosivat kun olin 7v ja mulla on kaksi sisarusta jne, kun olen jo 40-vuotias. Aina kysytään kaikki uudestaan, onko sisaruksia yms yms. 

Lapsen asioita hoitaessa aina kun mietitään ketkä voisivat hoitaa lasta että saisin levätä, kysellään uudestaan mummit, sisarukset yms läpi. 

Ikään kuin ne vaihtoehdot eivät olisi itselle ikinä tulleet mieleen...

Kyllähän niistä kirjauksista näkee, etteivät ne ole kovin vanhoja. Ja voihan sitä vain kysyä, onko jokin muuttunut sitten viime kirjauksen. Nehän saa itse luettua, ja voi itse sanoa jos siellä on jokin väärin. 

Tosin siitäkään ei ole mitään hyötyä, koska ei niitä korjata kuitenkaan. 

 Kävin terapeutilla 5 kertaa. Joka kerran kyllä kysyi mitä kuuluu., mutta muuten aina kokoajan hiljaa.. Lopetin. Ihan sama vaikka puhun seinille tunnin ilmaiseksi.. 

Vierailija kirjoitti:

 Kävin terapeutilla 5 kertaa. Joka kerran kyllä kysyi mitä kuuluu., mutta muuten aina kokoajan hiljaa.. Lopetin. Ihan sama vaikka puhun seinille tunnin ilmaiseksi.. 

 Hulluksihan tuommosessa ihminen tulee. 

Samaa ihmetellyt, se on ihan liian raskasta kertoa koko tarina monta kertaa. Psyk. hoitajalla kävin aina samalla, mutta kysyi aina samoja asioita eikä muistanut mitään mitä olin jo kertonut. Rasittavaa oli. No kai se on niille jotain liukuhihatyötä, johon ei oikein jakseta paneutua, kyllästyneet työhönsä.

Vaikea kysymys, mutta ajattelen vaikka miksi itse kysyisin.  Mikäli olisin alan henkilö ja asiakkaakseni tulee jonkun kollegan entinen.  Haluaisin kysyä siksi, että asiakas saa itse kertoa missä mennään, mitä tuntee.  Kirjaukset edellisen tekemät eivät olisi varmuudella mielestäni täysin asiakasta kohden (ehkä) oikeudenmukaiset. Värikynä on voinut maalata terapiaa antaneeseen päin.  Katsoisin asiakastani, seuraisin hänen kertomaa, hänen ilmeensä, kehonkielen, sanaton viestintä olisi mulle ensiarvoisen tärkeää. Haluaisin todella tutustua asiakkaan nykytilaan ja toivoisin, ettei hän turhaudu siitä, etten ole opetellut ulkoa jonkun toisen terapeutin sanelemia kirjauksia.  Asiakkaassa on saattanut tapahtua jo joitakin paranemiseen vaikuttavia piirteitä, kaikki pitäisi saada esille ja ulos jotta pääsisin oikeasti auttamaan asiakasta auttamaan itseään.   

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmetellyt, se on ihan liian raskasta kertoa koko tarina monta kertaa. Psyk. hoitajalla kävin aina samalla, mutta kysyi aina samoja asioita eikä muistanut mitään mitä olin jo kertonut. Rasittavaa oli. No kai se on niille jotain liukuhihatyötä, johon ei oikein jakseta paneutua, kyllästyneet työhönsä.

Vaikka ei olisikaan kyllästynyt työhönsä ja tekisi kaikkensa paneutuakseen jokaisen tilanteeseen hyvin, niin työnantaja käskee ottamaan 7 asiakasta päivässä viitenä päivänä viikossa, niin vuodessa tämä tekee SATOJA ERI asiakkaita vaikka osa käy monta kertaa. Ei kenenkään muistissa pysy satojen ihmisten elämäntarinoiden yksityiskohdat vaikka miten yrittäisi parhaansa.