Muita, jotka vihaavat yhteisiä perheaterioita?

Olen erityisherkkä, en vaan mitenkään siedä tiettyjä ääniä ja liikkeitä, mm. syömistä

Niin pienestä kuin muistan, vihasin istua perheeni kanssa ruokapöydässä. Kiehuin koko ajan vihasta, koska he maiskuttivat, ryystivät, jauhoivat kuin lehmät ja näyttivät typeriltä ja ällöttäviltä. Toivoin, että kuolisivat pois ja pääsisin eroon heistä. En voinut syödä mitään ja painostus johti syömishäiriön syntyyn. Pyörittelin yleensä ruokaa lautasella, kunnes muut kyllästyivät ja lähtivät pöydästä. Silloin kippasin ruuat roskiin ja peittelin sinne piiloon. Teini-iässä en enää suostunut olemaan samassa pöydässä, vaan vein lautasen huoneeseeni, ja kävin kippaamassa ruuat pois sitten kun muut olivat poissa. Myöskään kouluruokaa en syönyt. Olin lasten saamiseen asti 168 cm ja noin 40 kg. Leipää söin ja karkkia. Mutta en mitään terveellistä.

Meillä on nyt suurperhe ja mieheni mielestä perheateriat ovat tärkeitä. Mutta minä kärsin niistä. Koska lapset maiskuttavat, ryystävät, jauhavat kuin lehmät.... En myöskään voi syödä mieheni laittamaa ruokaa, koska hän tekee sen "väärin". Se on pahaa. Suostun syömään vain itse valmistamaani ruokaa. Istun ruokapöydässä ja syön ehkä vähän kuivaa riisiä tms.

Onko minun pakko yrittää syödä perheen kanssa? Tulen ihan jäätävän kiukkuiseksi siitä, eivätkä ruokailut ole todellakaan mitään mukavia hetkiä. Vietän mukavat hetket jossain ihan muualla. Minulla ei ole myöskään minkäänlaista tarvetta "muuttua toisenlaiseksi". Minä olen mikä olen, eikä mikään kallonkutistaja saa minua rakastamaan syömistä ylipäänsä, eikä varsinkaan toisten kanssa.