Hallitus ei kerro totuutta velkakriisistä ja eu:n alijäämän menettelystä. Suomi on jo ko. ohjelmassa.

Edes toimittaja, Orpo tai Mārttinen eivät käyttäneet oikeaa termiä. Tämä vitůtťaa niin paljon, että avataanpa tätä välinettä enemmän, jonka lisäksi laitetaan vielä pieni huomautus siitä, miten Orpo piilottelee nyt Brysselin takana kun joutuu tekemään epämiellyttäviä päätöksiä.

Alijäämiä koskeva menettely on arviointiväline vakaus- ja kasvusopimuksen piirissä, jonka EU-maat ovat allekirjoittaneet. Menettely on peŕkélęen tylsä: Jäsenmaa toimittaa vakausohjelman komissiolle, jonka jälkeen komissio katsoo, toteutuuko se tai onko se riittävä talousvakauteen (eli alle 3% budjetin alijäämään tai alle 60% velkaan BKT:stä - Suomi taitaa nipin napin täyttää näistä lähinnä ensimmäisen, mutta eipä molempia täytä edes mm. Itävalta tai lähes puolet EU-maista).

Tätä arvioitiin viimeksi [2022], jolloin todettiin, että Sipilän hallitus oli jättänyt Suomen aivan pęŕkéĺeen velkaiseen tilaan. Eli lyhytkäisyydessään, me olemme jo liiallisen alijäämämenettelyn piirissä. Matias Mārttinen, kokōomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, nyt vähän skarppaamista tähän.

Uskon, että Mārttinen tarkoittaakin toista vaihetta: Jos komissio katsoo, että ohjelma on păska, niin sitten on pirů merrassa. Ns. ohjaavan käden mekanismi käynnistyy silloin. Tää on se oikeasti vakava juttu, koska ohjaava käsi ensin ohjaa, eli antaa suosituksia, mutta sen jälkeen se alkaa mätkimään. Eli, mikäli todetaan, että ohjaavan käden suosituksia ei oteta käyttöön (ohjeet ovat tapauskohtaisia ja voivat vaihdella, tyyliin leikataan hiuksia ja verotetaan verhoja), niin silloin Unionin neuvosto (joka koostuu jäsenmaiden ministereistä) voi tehdä päätöksen, jonka mukaan toimenpiteet eivät olleet riittäviä. Eli ette sitten vıttů totelleet komissiota.

Tämän jälkeen päätös on poliittinen, mutta vakava - tosin siihen Suomella on paljon matkaa, koska edes Kreikan tapauksessa kaikkia kikkoja ei olla otettu käyttöön. Tästä poliittisuudesta johtuen sitä sovelletaan todella valikoiden. Mutta leikitelläänpä sillä, että näin kuitenkin kävisi - eli muut jäsenmaat päättävät hāistattaa Suomen alijäämälle pitkät.

Ensimmäisessä vaiheessa asetetaan sakko, joka voi olla luokkaa 0,2% BKT:stä. Suomen tapauksessa tuo on noin kuusi miljardia evroa. Tämä mätky tulee uusien käskyjen (anteeksi, suositusten) mukana. Jos uusia käskyjäkään ei totella, sitten ollaan jo aika hankalassa tilanteessa. Tällöin seuraa vapaammin määriteltäviä sanktioita, joita voidaan lisätä, mikäli suosituksista ei oteta opiksi. 

Todellisuudessa ohjaavasta kädestä ollaan valtavan kaukana ainakin niin pitkään, kun kiusallisen suuret jäsenmaat eivät kunnolla tottele menettelyä. Mm. Ranska ja Italia ovat täyttäneet kaikki kriteerit jo paljon Suomea aiemmin ja paljon huolestuttavammin.

Jos ollaan aivan rehellisiä, niin Orpo kumppaneineen näyttää keksineen, että hei mehän voidaan syyttää veronkorotuksista EU:ta, sen jälkeen kun itse rýšsıvät talousuudistukset ensimmäisen hallitusvuoden aikana kaatamalla ne huonosti kohdistuviin verohelpotuksiin. Tämä on vanha populistinen kikka - helpot ja suositut päätökset ovat tietenkin meidän tekemiä, mutta vaikeat ja epämiellyttävät Brysselin herrojen ketkutuksia.

https://eur-lex.europa.eu/FI/legal-content/glossary/excessive-deficit-p…)

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A52023DC0631)