En koskaan ole katellinen kenellekään

Mulla on aina ollu asiat päin bersiitä mutta silti en ole koskaan kokenut kateutta koska mä olen sujut itseni kanssa ja mä olen tehnyt oman sisäisen työn. Jos ihmiset näkis mistä mä oon tullu siihen missä mä oon nyt, ne olis kateellisia mulle. Se on turhaa ajatella mitä muuta ajattelee tai kadehtia muita. Se riittää etsä tiedostat missä sä ite menet!

Ylös

Minäkään en tunne kateutta, mutta myönnän olevani joskus ilkeä (selvästä syystä, omasta mielestäni). Kun on sinut itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä, ei tarvitse olla kenellekään kateellinen. 

Kateus rikkoo. En myöskään tunne kateutta. Suhtautuminen siihen, kun huomaa jonkun olevan itselle kateellinen, on vaivaannuttavaa. Kateus paistaa läpi, sitä ei voi piilottaa, sen huomaa aina. Pilaa myös ihmissuhteita.  

Jos joku on sinulle kateellinen niin silloin olet tehnyt jotain oikein

Joo, en oikein ymmärrä kateutta.

Mä en ainakaan halua, että kukaan olisi mulle kateellinen. Kateellisen ihmisen käytös on epäkypsää, mitätöivää, ala-arvoista, naurettavaa rääpimistä. Edellinen arvio siis ihmisestä, joka on itse myöntänyt olevansa kateellinen. Kuka haluaisi laukaista kenessäkään ala-arvoista käytöstä? Kenen ego tarvitsee sitä silittelyä, että "minua kadehditaan, koska olen niin erinomainen". Hyi...

Oma lukunsa ovat lapselliset ihmiset, jotka kuvittelevat, että heitä kadehditaan kaikkialla ja jotka tarvitsevat ilmeisesti sellaisia harhaluuloja nostattaakseen itseään keinotekoisesti omassa mielikuvituksessaan. Jotkut todella hölmöt julkkikset, tarkoitan nyt alkoholia ja sen pahoin runtelemaa hahmoa, aikoinaan nillittivät miten olivat pöhnäisinä seksinukkeina "edellä aikaansa" ja "suomalaiset" olivat "kateellisia" nauraessaan heille. Joo niin varmaan. 

Samaa asennetta on joskus ihan ei-julkkiksissakin. Käyttäydytään epäedukseen erottautuvan röyhkeästi ja sitten taas ovat kaikki "kateellisia", jotka eivät osaa arvostaa.