Lue keskustelun säännöt.
Yliopistossa pitkään roikkuneet...
02.02.2024 |
voisitteko kertoa tarinoistanne jotain? Miksi teille kävi niin, mitkä syyt johtivat siihen, ettette koskaan valmistuneet ettekä saaneet paljoa opintoja aikaan? Miten ajattelette tuosta ajasta? Oletteko päässeet jalkeille, paremmille vesille, löysittekö hyvän polun elämissänne? Miten voitte nyt? Tunnetteko häpeää tai syyllisyyttä?
Kommentit (9)
Aikoinaan minulla kesti gradun kanssa aika pitkään. Vaikka välillä hakkasin päätäni seinään sen kanssa, tajusin vasta jälkikäteen, että osasyy viivytyksen oli se, että pidin graduaiheeseeni perehtymisestä niin paljon, etten halunnut laskea sitä käsistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko lehden toimittaja, joka kerää materiaalia tulevaan juttuunsa, vai miksi et kerro, mihin näillä kysymyksilläsi pyrit? Nyt meni vähän tenttaamiseksi aloituksesi. Jos olisit itse henkilö, joka ei saanut tutkintoa valmiiksi, aloitus olisi varmasti toisenlainen ja ehkä etsisit vertaistukea. Sellaiseen olisi ollut mukavampi vastata.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan minulla kesti gradun kanssa aika pitkään. Vaikka välillä hakkasin päätäni seinään sen kanssa, tajusin vasta jälkikäteen, että osasyy viivytyksen oli se, että pidin graduaiheeseeni perehtymisestä niin paljon, etten halunnut laskea sitä käsistäni.
Tuohan on pohjimmiltaan oikein myönteinen tilanne. Asia kiinnostaa, hyvä 👏
Vierailija kirjoitti:
Oletko lehden toimittaja, joka kerää materiaalia tulevaan juttuunsa, vai miksi et kerro, mihin näillä kysymyksilläsi pyrit? Nyt meni vähän tenttaamiseksi aloituksesi. Jos olisit itse henkilö, joka ei saanut tutkintoa valmiiksi, aloitus olisi varmasti toisenlainen ja ehkä etsisit vertaistukea. Sellaiseen olisi ollut mukavampi vastata.
Ehkä se on joku kyttääjä. 🕵🏻
Mulle on ihan sama, sivusta
Vierailija kirjoitti:
Oletko lehden toimittaja, joka kerää materiaalia tulevaan juttuunsa, vai miksi et kerro, mihin näillä kysymyksilläsi pyrit? Nyt meni vähän tenttaamiseksi aloituksesi. Jos olisit itse henkilö, joka ei saanut tutkintoa valmiiksi, aloitus olisi varmasti toisenlainen ja ehkä etsisit vertaistukea. Sellaiseen olisi ollut mukavampi vastata.
En ole toimittaja. Olen ikäihmisenä uudellenkoulutuksessa ja yritän kaivella vanhoja opsuotteita jotta saisin korvavuuksia aiemmista opinnoistani. Jotenkin vain noloa katsoa omia vanhoja papereita joiden olisi halunnut unohtuneen ja uuden elämän alkaneen kukoistaa. Mietin, että olisiko helpompi vain käydä toisen asteen kurssit tai tentit kuin avata nuo arkistot. Se nolous ja suru, mikä sieltä herää on sitä sortti että mielummin tekisin jotain muuta. En oikein tiedä mitä sen kanssa tehdä.
Oisko tämä vertaistukikyselyn johdanto?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla nyt erityisen pitkään roikkuneet opinnot, mutta en tehnyt tavoiteajassakaan tutkintoa. Sain oman alan työpaikan, joka oli kokopäiväinen ja sen verran vaativa, etten pystynyt opiskelemaan täysillä samalla (koko ajan kuitenkin tein jotain opintojen eteen). Gradu edistyi hitaasti ja vaikka itse toki olin vastuussa, tajuan jälkeenpäin, että olisin tarvinnut vähän reippaampaa ohjausta. Sitten sain vielä lapsen ennen valmistumista.
En häpeä eikä asialla nyt 15 vuotta myöhemmin ole yhtään mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lehden toimittaja, joka kerää materiaalia tulevaan juttuunsa, vai miksi et kerro, mihin näillä kysymyksilläsi pyrit? Nyt meni vähän tenttaamiseksi aloituksesi. Jos olisit itse henkilö, joka ei saanut tutkintoa valmiiksi, aloitus olisi varmasti toisenlainen ja ehkä etsisit vertaistukea. Sellaiseen olisi ollut mukavampi vastata.
En ole toimittaja. Olen ikäihmisenä uudellenkoulutuksessa ja yritän kaivella vanhoja opsuotteita jotta saisin korvavuuksia aiemmista opinnoistani. Jotenkin vain noloa katsoa omia vanhoja papereita joiden olisi halunnut unohtuneen ja uuden elämän alkaneen kukoistaa. Mietin, että olisiko helpompi vain käydä toisen asteen kurssit tai tentit kuin avata nuo arkistot. Se nolous ja suru, mikä sieltä herää on sitä sortti että mielummin tekisin jotain muuta. En oikein tiedä mitä sen kanssa tehdä.
Oisko tämä vertaistukikyselyn johdanto?&n
Ok. En tiedä alastasi, mutta jos saat vanhat opinnot hyväksiluetuiksi, niin kyllä se kannattaa tehdä. Osa niistä on tosin voinut vanhentua.
Minulla oli valmistuessa niin vanhoja opintoja, että oli sama kuin en olisi niitä koskaan suorittanutkaan. Tutkintovaatimukset olivat muuttuneet vuosien varrella ja nuoremmilla opiskelijoilla oli paljon ajantasaisemmat tiedot kuin minulla.
Kannattaa siis katsoa, josko suorittaisit vähän ylimääräisiäkin kursseja, vaikka opintopisteet jo riittäisivät tutkintoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lykkäsin gradua siihen asti, että sain talouden kuntoon ja rakennettua elämää. Sen jälkeen valmistuminen ja opintolaina pois.
En tunne häpeää enkä syyllisyyttä siitä, että mut manipuloitiin nuorena alalle, joka ei siihen maailmanaikaan kiinnostanut sitten yhtään. Lukiovalinnat muuhun suuntaan, vaikka tuokin olisi ollut valittavissa, enpä itse valinnut kun ei ole mun juttu.
Eipä tunne syyllisyyttä nekään, jotka olivat ensimmäisinä manipuloimassa, päättämässä puolesta ja sivuuttaen, sellaisilla ei ole koskaan omatuntoa missään muussakaan asiassa.
Korttitalo sortui toki sitten muutenkin, esimerkiksi ala-arvoiseen asumiseen (vetää kaikista ikkunoista, epäpuhdas ilmanlaatu), silloiseen köyhyyteen, näköalattomuuteen, elämänilon sammumiseen, alavireisyyteen ja masentumiseen. Nämä kaikki kietoutuivat silloin toisiinsa ja tietysti liittyvät toisiinsa usein muillakin ihmisillä. Onneksi niitä ei ole enää.
Kunpa olisin ollut kotoisin jostakin, missä kunnioitetaan ihmisten luontaisia taipumuksia ja kiinnostuksen kohteita. No, en ollut ja se siitä. Maailmassa kuolee ihmisiä sotiin ja nälkään, joten sen rinnalla on pikkujuttu, etteivät kaikki voi seurata omia taipumuksiaan ja saada elämäniloa sitä kautta.
Tämän ikäisenä on hienoa olla perusterve ja hyvässä fyysisessä vireessä, elämänilo tulee harrastusten ja itseä kiinnostavan lukemisen kautta.